Vuoroin vieraissa

Palataan vieläkin keväiseen Göteborgiin:

Vapun jälkeen minua ilahduttivat taas vieraat eli veljeni Antti ja Pekka. Olin ilmeisesti niin innoissani heidän tulostaan, että pesin odotellessa ikkunat ja leivoin Outin kanssa karjalanpiirakoita (no, karjalanpiirakoiden tekemistä oli Outin kanssa suunniteltu jo pidempään). Antti yliopisto-opiskelijana oli pystynyt ottamaan lomaa vähän enemmän ja saapui pari päivää aikaisemmin. Antti oli tietysti tehnyt jo listan liikkeistä, joissa pitää käydä ja niin käytimme yhden päivän pelkästään kaupoissa kiertelyyn. Pekan saavuttua kävimme useassa eri museossa ja muutamassa kaupassakin. Tutustutin pojat tietysti after workin maailmaan ja kevään kantapaikka CO tuli myös nähtyä. Viikonloppuna sain minäkin nähdä jotain uutta, kun kävimme Göteborgin ihastuttavassa saaristossa ja viimeinkin Pohjoismaiden suurimmassa huvipuistossa Lisebergissä, joka on aivan naapurissani. Juhlimme myös Tiinan synttäreitä (ai niin, vappuhulinoiden jatkoksi juhlittiin myös saksalaisen Annegretin synttäreitä) ja katsastimme kirpparitarjontaa. Maanantaina kävimme taas Slottsskogenissa ja pääsimme ihastelemaan keskellä puistoa olevaa eläintarhaa, jossa oli suloisia hylkeitä, pingviinejä, riikinkukkoja,pelikaaneja, hirviä jne. Myös kasvitieteellinen puutarha eli Botaniska trädgården sai huokailemaan ihastuksesta. Tiiviin viikon jälkeen oli aika saatella Pekka lentokenttäbussiin. Antin kanssa käytiin vakiomaanantain tapaan L'Assassinossa syömässä puoleen hintaan ja seuraavana päivänä vielä Röhsskassa eli designmuseossa. Seikkailtiin myös Majornassa etsimässä yhtä galleriaa, mutta se oli kiinni. Sitten sanoin Antille heipat.

Muutaman päivän Antin lähdön jälkeen tein kouluhommia Suomeen, hyvästelin Jonen ja Tomin ja sitten lähdin vuoroin vieraisiin eli Sallan luokse Kööpenhaminaan. Salla oli kevään vaihdossa Berliinissä, mutta oli graduunsa liittyen saanut kahden viikon apurahan Kööpenhaminaan. Niinpä taas köröttelin junalla sinne. Vietimme tehokkaan ja hauskan viikonlopun (maaliskuun seminaarissa emme ehtineet lainkaan shoppaamaan tai katsomaan mitään nähtävyyksiä). Asuin Sallan luona asuntolassa, jossa sai aamupalan ja päivällisen sekä tehdä lounaaksi smörrebrödit mukaan. Ihanaa ylellisyyttä! Viikonlopun aikana shoppailtiin, käytiin Tivolissa, jossa saatiin varmaan harjoittelijan tekemät jättimäiset hattarat, istuttiin kahvilla, käytiin kuningattaren linnassa ja moikkaamassa Pientä merenneitoa, katsottiin Euroviisut homobaarissa, päivitettiin juorut (tai Salla päivitti, sillä mä olin ulkona kaikesta) sekä opiskeltiin tanskaa. Sunnuntaina paluumatkalla junassa mua luultiin aksentin perusteella islantilaiseksi. Otin sen kohteliaisuutena.

Paluu arkeen otti taas koville, sillä esseet odottivat kirjoittajaansa. Arkea piristivät kuitenkin Sonjan bileet, uusi pyörä (tai siis Jonen vanha, kiitos vaan, se on ollut mainio pyörä!), ruotsinkielisten lääkisopiskelijoiden eli Medicinarklubben Thoraxin speksi (ah, kuinka lepoa korville oli kuunnella suomenruotsia), cake buffet (siis juoman hinnalla saa kakkuja syödä niin paljon kuin haluaa) ja Sonjalta lainassa ollut Fysiken-kortti (viimeisen kerran kävin omana itsenäni Fysikenillä reilu viikko ennen tätä, älkää kertoko kenellekään), vaihtareiden toinen International Dinner (tällä kertaa tarjosin mustikkakukkoa vaniljajäätelön kera), äänestäminen EU-vaaleissa Suomen konsulaatissa sekä Marin ja saksalaisen Julianan kuoron keikka.

Ihana Skotlanti! Ihana vallborg och första maj!

Edellisessä blogipäivityksessä (huhtikuulta!) kauhistelen pitkää taukoa päivityksissä, mutta nyt tauko on todella hävyttömän pitkä. Nyt on kuitenkin aika herättää tämä blogi henkiin, sillä olen taas maailmalla. Palataan kuitenkin pikaisesti vielä viime kevääseen ja kesään ja mun rakkaaseen Göteborgiin.

Skotlannin reissu oli siis pikainen neljän päivän pyrähdys Glasgow'ssa ja Edinburghissa. Matka oli kuitenkin äärettömän mahtava verrattuna äärettömän halpaan hintaan (koko matkan aikana en saanut kulutettua edes sataa euroa). Hostellimme oli kylläkin hintansa mukainen (reikä katossa, vessa teljetty kiinni, suihku käytävällä jne) ja brittisää maineensa, mutta kivaa oli silti. Koska Thomi oli mukana, niin etsimme tietysti geokätköjä molemmista kaupungista (tätä tehtiin jo helmikuussa Jönköpingin reissulla) ja löydettiinkin aika monta. Edinburghissa katsastettiin mm. linna, kuningattaren kesäresidenssi, tutkailtiin Royal Mailin turistikauppoja ja intouduttiin jopa patikoimaan niiden geokätköjen toivossa läheisille kukkuloille (ei kovin hyvä idea pikkukengät jalassa, btw) ja tietysti juotiin kunnon siideriä. Glasgow'ssa käytiin osan porukan kanssa paikallisessa Heurekassa, ihailtiin yliopistoa, etsittiin niitä geokätköjä, löydettiin itsellemme kantis ja tietysti juotiin kunnon siideriä. Mun sydän (tai ainakin pieni pala siitä) jäi siis Skotlantiin. (Myöhemmin kesällä pääsen näihiin ihaniin maisemiin uudelleen, mutta sitä en tiedä vielä.)

Aika pian Skotlannista palattuamme oli aika juhlia vappua! Haalarin olin unohtanut Suomesta ottaa mukaan (tai sitten vaan päätin pakatessa, että jostain syystä se ei ole tärkein mukaan lähtevä tavara), mutta ylioppilaslakki oli pakattu melkein ensimmäisenä. Juhlinta kesti kaksi päivää, mutta pakko sanoa, että olin aika pettynyt ruotsalaisiin. Olin kuvitellut, että Ruotsissa on se aito ja oikea vappu, mutta vielä mitä. Me suomalaiset olimme melkein ainoita, jotka pitivät lakkeja. Kuulin, että täällä vain tuoreet ylioppilaat pitävät lakkeja, mutta vappuna ei kukaan. Ruotsissa ei ole varsinaisia ylioppilaskirjoituksia, vaan lakin saavat kaikki lukion päätteeksi, jolloin lakilla ei ole yhtä suurta arvoa.
Vaikka ruotsalaiset eivät osaakaan juhlia vappua, niin me suomalaiset osaamme. Aloitimme vappuaattoaamun Sonjan, Lotan ja Niinan (Niina oli täällä viime syksyn ja oli nyt käymässä) kanssa ihanalla sillilounaalla, jonka oli järjestänyt mun tiedekunnan tiedekuntajärjestö. Väkeä oli aika vähän paikalla, mutta söimme antaumuksella silliä ja lauloimme kevätlauluja. Sen jälkeen istuimme puistossa ja lopulta päädyimme Avenyyn täyttäneen soittokuntamarssin seuraamiseen jälkeen Trädgårdsföreningeniin, jossa oli melkein koko lössi paikalla. Erityisen kivaa oli, kun Leena ja Jaakkokin olivat jäänet vielä meidän kanssamme vapunviettoon. Vappuaaton pääjuttu oli teekkareiden (ylläri...) cortege, joka vielä tänä vuonna täytti 100 vuotta. Cortege on göteborgilainen erikoisuus ja tarkoittaa siis vaunuja. Alunperin kulkue onkin ollut varmasti vaunukulkue. Nyt vaunujen virkaa toimittivat rekat, joiden lavoilla nähtiin kymmeniä erilaisia performansseja, ja joihin oli kiinnitetty erilaisia tekstejä. Nämä esitykset ja tekstit irvailivat yleensä menneen vuoden tapahtumille ja mieleen tulivatkin penkkariajelut. Juhlavuoden kunniaksi teemoina useissa rekoissa olivat myös kuohuttavat aiheet vuosikymmenten takaa. Kulkueen seuraaminen kesti kesti yli tunnin, jonka jälkeen siirryttiin vähitellen Slottsskogenia kohti, jossa keskellä puistoa paloi kokko (ei, ei ne ruotsalaiset todellakaan osaa juhlia vappua, kun ne sekoittaa sen juhannukseenkin). Tänne paikalliseen Kaivariin oli löytänyt tiensä aika moni muukin vappujuhlija. Seuraavana aamuna mun flunssa (joka oli vaivannut jo useiden päivien ajan) oli taas pahentunut ja olin jo luovuttamassa ja jäämässä sänkyyn koko päiväksi. Pääsin kuitenkin lopulta ylös ja paistoin lupaamiani suolaisia ja makeita lettuja ja matkasin taas Slottsskogeniin, jossa piknik-viltit oli taas levitelty ja aurinko paistoi todella lämpimästi. Chillailtiin siellä melkein koko päivä ja oli melkein Kaivari-vapun voittanutta.

Kevääseen kuului vielä paljon kouluhommia ja järjetön määrä esseitä (ja voin nyt tunnustaa, etten koskaan niitä kaikkia kirjoittanutkaan. Kyse ei ollut pelkästään laiskuudesta, vaan myös siitä, että kymmensivuinen ruotsinkielinen essee vaan syntyy tuhat kertaa hitaammin kuin suomenkielinen. Niiden valmistuneidenkin esseiden kanssa taistelin ihan tarpeeksi.). Ne ja niiden ääressä pähkäily on kuitenkin sen verran tylsää kerrottavaa, että ei siitä sen enempää.

Hanna på väg

Hävyttömän kauan on mennyt taas edellisestä blogipäivityksestä, mutta nyt korjaan asian! Nythän tälle on mitä loistavin aika, kun huomenna olen taas lähdössä maailmalle ja to do-lista on jo muutenkin kilometrin mittainen. Ainakin yksi essee pitäisi saada yön aikana kasaan, samoin pakkaaminen olisi suotavaa ja siivoaminenkaan ei olisi pahitteeksi. Muitakin kirjallisia töitä pitäisi tehdä, mutta ne pitää jättää suosiolla matkan jälkeiseen elämään. Huomenna suuntana on siis Glasgow, jonne lähdemme suomalais-saksalais-itävaltalais-ranskalaisvoimin. Omatunto hiukan kolkuttelee, kun taas sitä lennetään ja tuhotaan tää maapallo, mutta 50 sentin hintaisia lentoja oli vaikea olla vastustamatta.

Omatunto siis kolkuttelee, koska muutama viikko sitten olin käymässä myös Suomessa, tietysti lentäen. Lensin Suomeen maaliskuun lopussa ja olin noin puolitoista viikkoa tällä kiertueella. Ja todelliselta keikkaelämältä se tuntuikin, sillä niin nopeasti kaupungit ja kylät vaihtuivat. Perjantaiaamuna saavuin Helsinkiin ja muutamien tuntien jälkeen olin jo matkalla Turkuun, jossa meitä odottivat Henkan ja Jonnen tuparit. Samana iltana matkattiin vielä takaisin kotiin Alppilaan ja seuraavana aamuna suuntana oli Espoo ja tarkemmin sanottuna Nuuksion metsät. Todellinen partiolainen haluaa heti päästä metsään, joten niin minäkin. Kyseessä oli ensi kesän Väiskin eli EPT:n oman leirin savumuonittajien koulutusviikonloppu, jossa olin kouluttamassa. Sää ei todellakaan hellinyt meitä, mutta viikonloppu oli muuten oikein mukava ja erityisesti suomalaiseen saunaan pääseminen oli viikonlopun tähtihetki. Sunnuntaina palasin sivistyksen pariin oikein kunnolla, sillä olimme Outin kanssa nauttimassa viiniä ja tapaksia. Illalla juna vei väsyneen Hannan Nastolaan ihan kotikotiin. Nastolassa vietin viisi päivää ollen kotitalousopettajan sijaisena yläasteella. Äitin lihapatojen ääreen oli mukava päästä, vaikka äiti olikin koko viikon koulutuksessa. Äidin ja isin jääkaappi oli kuitenkin ihan hyvä korvike lihapadoille. Opettamisen lisäksi ehdin nähdä Krisseä, Katjaa, Maria&Ollia sekä Ninaa&Ilmoa (ja Ninan mahan!). Yhtenä iltana käväisin Helsingissä Kopedan karonkassa syömässä ja saunomassa (Klaus K:n kabinetissa, ei paha!). Perjantaina Z-juna kolisteli taas Helsingin suuntaan ja tällä kertaa ilahdutin Irjaa vierailullani. Viikonlopun aikana ehdin katsastaa Käyttiksen speksin (ja ah, kun oli vaikea istua penkissä, kun olisi halunnut taas lavalle) Survottu mieli, nähdä Miraa ja Joukoa sekä monta muutakin tuttua Säätiöllä sunnuntaina. Suomen kiertue päättyi Lappeenrantaan, Reetan ja Juhon uuteen kotiin ja kotikaupunkiin, jossa olin su-ti. Teimme Reetan kanssa Lpr-sightseeingin, vähän shoppailimme, saunoimme, söimme hyvin ja katsoimme tietysti Pasilaa. Maanantaina Reetta meni kuoroharkkoihin ja minä hiljaisen viikon ekaan kirkkoon, sillä pitihän Reetan työpaikkakin katsastaa. Tiistaina käytin taas Valtion Rautateiden palveluja ja matkasin Helsinkiin. Ennen lentokentälle lähtöä kävin lounastamassa Maijan kanssa. Kentälle kiirehdin ihan turhaan, sillä koneessa oli jotain vikaa ja lähtö myöhästyi tunnilla. Onneksi oli seuraa Tytistä, joka lensi samalla koneella Gbgiin. Matkan kruunasi Jonen autokyyti lentokentältä ihan kotioven eteen.

Matkan jälkeisissä tunnelmissa en tietystikään saanut mitään aikaiseksi. Tunnelma oli myös hassun ristiriitainen, sillä vähän ehti tulla ikävä Suomeen, mutta toisaalta tuntui ihanalta palata kotiin Göteborgiin. Esseet siis odottivat kirjoittajaansa, mutta ennemmin olen edistynyt romaanien lukemisessa ja pääsiäisen viettämisessä. Kevät oli poissaollessani saapunut Göteborgiin oikein kunnolla ja sitä juhlistimme fikalla Åvägenin terassilla sekä piknikillä Slottsskogenissa. Pitkäperjantaina ja lauantaina kävin eräässä kansainvälisessä seurakunnassa lyhyissä taize-messuissa ja sunnuntaina läheisessä Marian kirkossa suomalaisessa jumalanpalveluksessa. Jumiksen jälkeen kirkkokahveilla oli tarjolla tietysti mämmiä! Tosin tältä tytöltä jäi mämmit kyllä syömättä... Loman jälkeen edessä oli karu paluu arkeen ja esseiden pariin. Hauska valopilkku arjessa oli, kun meillä oli yhdellä kurssilla suomalainen luennoitsija. Myös kaikenlaista juhlaa juhlan perään on/olisi koko ajan tarjolla.

Nyt kun arki viimein koitti ja siihen on päässyt kunnolla käsiksi, on taas pakattava laukut. Odotan kyllä innolla Glasgow'n näkemistä ja luultavasti käymme myös Edinburghissa. Kuulumisia siis lisää vajaan viikon päästä, kun olemme taas Ruotsin kamaralla.

Jokitiellä

Asun täällä Göteborgissa siis Jokitiellä ja aivan oikeastikin idyllisen joen varressa. Jo ensimmäisenä päivänä olin jo ihastunut kotikatuuni ja sen maisemiin. Tai no, taloamme vastapäätä oleva Nya Ullevi ei ehkä hivele silmää, mutta loistava maamerkki se ainakin on. Omasta ikkunastani näkyy lisäksi paloasema, jonka pihalla palomiehet pitävät usein harjoituksiaan. Samoin myös jokainen kuulutus kantautuu korviini, jopa yöllä. Nyt alan vähitellen tottua niihin, mutta mitään selvää niistä ei saa. Ehkä parempi näin, sillä muutaman kerran olen todella pelästynyt, kun olenkin ymmärtänyt kuulutuksen. Elämää oppii arvostamaan aivan eri tavalla, kun kuuntelee onnettomuusselostuksia.

Paloasemaa lukuunottamatta talomme on ihana. Talo on vanha tehdas ja asunnot ovat hiukan loft-henkisiä korkeine kattoineen. Omassa asunnossani on parvi, joka toimii kätevänä säilytyspaikkana, sillä muuten sitä on aivan olemattoman vähän. Tässä talossa on vain neljä kerrosta ja lähinnä opiskelijat ovat ruotsalaisia, sillä kaikki tiedotteet tulevat vain ruotsiksi, kun esimerkiksi Olofshöjdissä (suuri opiskelija-asuntojen alue korkealla mäellä nimensä mukaisesti) kuulemma kaikki tulee myös englanniksi. Minun lisäkseni talossa asuu toinen suomalaisvaihtari Sonja. Tämä on ihana paikka asua myös siksi, että täällä kaikilla on enkelrum, joka tarkoittaa lähinnä omaa keittiötä. Minullakin on siis oma keittiönurkkaukseni, joka ei sisällä uunia, mutta onneksi sellainen löytyy tämän talon yhteiskeittiöstä. Olen kuitenkin onnellinen tästä, sillä nautin omasta rauhasta ja siitä, ettei tarvitse jakaa keittiötä 10 muun ihmisen kanssa. Lisäksi asunnossani on valtava kylpyhuone, joka tuntuu hiukan haaskaukselta. Henkilökohtaisesti olisin kaivannut ennemmin sitä säilytystilaa.

Täällä Jokitiellä on ylimmässä kerroksessa myös loistava lokalen eli suuri olohuone, josta pääsee myös terassille. Terassi on täynnä pöytiä ja penkkejä enkä malta odottaa kesää ja terassikautta, jolloin pääsen ottamaan aurinkoa sinne yläilmoihin. Lokalen on huomattu myös toimivaksi juhlatilaksi ja jo heti ensimmäisellä viikollani täällä pääsin ensimmäisiin Jokitien bileisiin. Siitä muutamien viikkojen jälkeen olikin jo ystävänpäivä ja järjestimme Alla hjärtans dag-brunssin, taas meidän lokalenissamme. Brunssi oli suorastaan menestys ja se kesti iltaan saakka. Kaikki olivat tuoneet jotain yhteiseen pöytään sekä jokainen yhden pullon kuohuvaa ja hauskaa oli! Melkein heti ystävänpäivän jälkeen tulivat Suomesta käymään Niina ja Marianne, jotka olivat täällä syksyllä vaihtareina, ja heidän kunniakseen järjestettiin tietysti taas - juhlat. Ne olivat myös aika railakkaat, sillä meidän porukka ehti lähtemään baariin, juhlimaan siellä ja tulemaan vielä takaisinkin, ja vielä sitkeimmät suomalaiset ja kai muutama saksalainenkin tanssivat vielä viimeisiä hitaita. Niin mekin liityimme vielä mukaan laulamaan "Metsä palaa rajan takana---".

Hyvät pirskeet vietimme myös pari viikkoa sitten mökillä. Mökki oli Chalmersin eli paikallisen TKK:n sportstuga, jonka olimme saaneet Jaakon kautta käyttöömme. Leena ja Jaakko tekivätkin ison työn koko homman organisoimisessa, siitä kiitos! Sportstugalla olimme kieltämättä aika urheilullisia, sillä ensin piti kantaa puita sisään ja saada takkaan tulet. Sitten tietysti laulettiin karaokea ja saunottiin. Aivan saunan edestä pääsi avantoon ja toki meidän kaikkien suomalaistyttöjen oli käytävä avannossa ihan kansallisylpeyden tähden, mutta hienosti myös saksalais- ja ranskalaisvahvistuksemme uskaltautuivat hyiseen veteen! Itse olin silloin melkoisen kipeä ja tarkoituksena oli jättää tauti avantoon, mutta se ei sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti. Niinpä lähdin mökiltä jo lauantaina Annan kanssa samaa matkaa, kun suurin osa porukasta jäi vielä mökille ja lisääkin saapui vielä lauantai-illan mittaan. Annan piti lähteä lukemaan ja omakin paniikki kaikista kouluhommista oli kasvanut niin suureksi, että jätimme mökin siis jo lauantaina. Kööpenhaminan reissun aikana menetinkin sitten yhdet mahtavat bileet, nimittäin Annan läksiäiset! Onneksi ehdimme Annan kanssa vielä fikalle, ennen Annan lähtöä Suomeen. Moni syksyllä tänne saapunut onkin jättämässä jo rakasta Gbg:ia. Suomen-loman aikana tulen missaamaan ainakin kahdet jäähyväisjuhlat! Henkalle ja Constanzelle siis terveisiä ja turvallista kotimatkaa, vaikka he eivät saksalaisina ehkä suomea ymmärräkään:)

Nyt painun pehkuihin, sillä kello soi jo muutaman tunnin kuluttua, jolloin pitää lähteä lentokentälle! Pus och kram!

Nordplus course i Köpenhamn

Taas on hetki vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, mutta nyt siihen on kouluhommavuoren lisäksi toinenkin hyvä selitys, nimittäin olin viime viikosta yli puolet Kööpenhaminassa. Olimme siis kokoontuneet pohjoismaisin ja baltialaisin voimin kotitalousalan seminaariin, joka tänä vuonna pidettiin Tanskassa. Seminaarin virallinen nimi oli "Theoretical Approaches in the Research of Food, Consumption and Everyday Practise". Nordplussalla ei ole seminaarin kanssa muuta tekemistä kuin toimia rahoittajana. Ensimmäinen tällainen seminaari pidettiin vuonna 2005 Helsingissä, jolloin meidät fuksit oli tietysti yhdeksi päiväksi pakotettu sinne yleisöksi. Seminaari oli kylläkin jo silloin positiivinen kokemus ja kun nyt tarjoutui tilaisuus lähteä mukaan, niin lähes ilmaisille opintopisteille ja kauniille Kööpenhaminalle ei voinut vastata kuin myöntävästi. Matka Göteborgista Kööpenhaminaan on junalla vain 3,5 tuntia ja maksaa 10-20 euroa. Nimensä mukaisesti tällä kertaa seminaarissa käytiin läpi erilaisia teorioita ja yleensä teoreettista lähestymistapaa. Kuulimme luentoja mm. fenomenografisesta tutkimuksesta, eko-kulttuurisesta teoriasta, historiallisesta lähestymistavasta ja esimerkiksi Viron kotitalousopetuksen kehittymisestä. Ensi vuonna seminaari pidetään Tallinnassa. Seminaarissa esitettiin myös paljon erilaisia näkemyksiä, kuten gender aspect ja turning point-käsite. Tämän jälkeen jokaisesta asiasta löydettiin gender aspect ja turning point:D Seminaari oli siis neljä päivää tiukkaa asiaa ja lähinnä istumista paikoillaan. Parasta ehkä olikin, kun vierailimme työväenmuseossa (Arbedjermuseet), jossa meitä opasti yksi seminaarin tanskalaisista järjestäjistä, joka myös on ollut suunnittelemassa museon näyttelyitä. Viides päivä oli varattu kulttuurille. Iltaisin olimme niin poikki, ettemme jaksaneet kovin myöhään ulkona riekkua, mutta suomalaisporukan (mun kurssikavereista mukana olivat Anna ja Sanna, viidenneltä vuosikurssilta Kristiina ja Virpi, jotka ovat myös olleet meidän tuutoreita, sekä toiselta vuosikurssilta Jutta. Opettajista mukana olivat meidän laitokselta kotitalouden didaktiikan professori sekä kotitaloustieteen assistentti) voimin kävimme kuitenkin iltaisin ravintolassa syömässä. Yhtenä iltana seuraan liittyi myös Annan kaveri, Tanskassa lääkäriksi opiskeleva Eeva, joka perehdytti meitä tanskan kieleen ja muutenkin kulttuurin sekä yhteen jazz-baariin. Muutenkin otimme koko matkan opiskelun kannalta, varsinkin Krisse ja Anna, jotka olivat ottaneet missiokseen selvittää smorrebrodin (en saa tähän niitä tanskalaisia ö-kirjaimia) historia ja sen vaikutusta nykypäivään. Kunnon tutkijoina tytöt määrittelivät tutkimusmetodit ja pohtivat tutkimuksen luotettavuutta ja toiseksi viimeisenä aamuna saimme kuulla PowerPoint-esityksen tutkimuksen tuloksista. Viimeisenä iltana taisimme olla ulkona jopa puoleenyöhän saakka, kun kävimme ensin syömässä hienosti suomalaisporukalla, tällä kertaa opettajilla vahvistettuna, ja sitten vielä jatkoimme toiseen baariin istuskelemaan. On se hienoa, kun saa ostaa professorille kaljan! Seminaari oli siis antoisa ja Kööpenhamina tuli taas päällisin puolin tutuksi, vaikka Juttaa lukuunottamatta meistä kukaan ei ehtinyt näkemään edes Pientä Merenneitoa (mä olen nähnyt Merenneidon pari vuotta sitten, mutta kuvia ei mullakaan ole, kun kamera oli siinä vaiheessa reissua kärsinyt vesivahingon, mutta se onkin sitten toinen tarina). Se olisi ollut syytä katsastaa, sillä kohta sen tie vie ilmeisesti Kiinaan. Tosin tanskalaiset ovat niin pöyristyneitä tästä, että saattaa jäädä Merenneidolta Kiina ja kiinalaisilta Merenneito näkemättä. Maailman pienuus tuli kyllä taas todistettua, sillä heti ensimmäisenä päivänä ensimmäisessä 7Elevenissä törmäsin vanhaan Ryttylä-tuttuun! En ole nähnyt Nasua eli Anniinaa pitkään aikaan paitsi tietysti naamakirjassa, sillä Nasu opiskelee Turussa tanssinopettajaksi, ja sitten näemme yhtäkkiä Kööpenhaminassa. Nasu oli paluumatkalla Grönlannista, josssa hän muutamine opiskelukavereineen oli opettamassa tanssia pari kuukautta. Ihanaa oli kuitenkin nähdä edes vilaukselta!

Kotiinpaluu ei ollut kovin kiva, sillä tekemättömät reflektoinnit ja esseet odottivat tekijäänsä. Niihin on vain niin vaikea keskittyä, sillä perjantaina jatkan matkaamista ja lähden reiluksi viikoksi Suomeen.

Penkkiurheilua

Penkkiurheilu on parasta urheilua - tai ainakin monipuolisinta. Viikko sitten viikonloppuna tuli sitä laatua nimenomaan jääurheilun muodossa. Lauantaina nimittäin olimme katsomassa lätkämatsia Frölunda Indians - Djurgården IF. Frölundan kotihalli on siis aivan vieressäni sijaitseva Scandinavium eli paikallinen Hartwall-areena. Vähän ennen kuutta lähdin kotoa kävelemään kohti Scandinaviumia ja määränpää ei olisi jäänyt keneltäkään huomaamatta, sillä sellaiset ihmismassat valuivat kohti hallia. Asun Helsingissä Hartwall-areenan ja myös vanhan jäähallin läheisyydessä ja tällainen kansainvaellus tuntui hyvin tutulta. Meitä suomalaisia penkkiurheilijoita kerääntyi hallin luokse viisi kappaletta eli Anna, Anna-Liisa, Pekka, Niko ja minä. En ollut kovinkaan paljon ehtinyt perehtyä Frölundan saavutuksiin, mutta onneksi meillä oli Pekka henkilökohtaisena selostajana. Toki olin ehtinyt googlettamaan Tomi Kallion, joka siis pelaa Frölundassa ja oli tänään valittu matsin profiiliksi. Tomi Kallion lisäksi Frölundassa pelaa neljä muuta suomalaista. Peli oli mielenkiintoinen, mutta Tomi kunnostautui vähän väärällä tavalla eli istumalla lähinnä jäähyllä. Frölunda kuitenkin voitti 5-3. Parasta antia pelissä olivat tietysti lahjuksina jaetut Frölundan logolla varustetut treenipyyhkeet. Nopeimmat nappasivat niitä kaksi kappaletta...(ja käyttöönkin se on jo päässyt, toinen on tietysti kehyksissä)... Pyyhkeiden kanssa olimme Annan ja Anna-Liisan kovasti menossa nimmarijonoon, mutta totesimme sen noin kahden kilometrin mittaiseksi ja tyydyimme ihailemaan Tomia vähän kauempaa ja lähettämään lentosuukkoja.

Sunnuntaina penkkiurheilu siis jatkui, mutta tällä kertaa matkustimme vähän kauemmas. Lähdimme siis Lotan kanssa junalla Kungsbackaan muodostelmaluistelun mestaruuskisoihin. Lotta on myös vaihtarina täällä ja on koko ikänsä harrastanut luistelua. Lotta myös treenaa paikallisen joukkueen kanssa täällä, mutta oli valinnut kisoissa kannustajan roolin. Se oli hyvä valinta tällaisen maallikon kannalta, sillä taas minulla oli henkilökohtainen selostaja vieressä! Kisat olivat hyvin vaatimattomat ja ilman parempaa tietoa niitä olisi voinut luulla alueellisiksi pikkukisoiksi. Onneksi kuitenkin saatiin nähdä pari todella loistavaa esitystä. Joukkue, jonka kanssa Lotta treenaa, voitti sekä junioreissa että senioreissa. Vaikka mitään todellista jännittämistä ei ollut (eikä varsinkaan mulla), niin silti sitä rystyset valkoisina seurasi kaikkien luistelua ja jännitti toisten puolesta.

Toisenlaista penkkiurheilua olenkin sitten harrastanut joka päivä. Nimittäin penkkiurheilusta käy myös vino pino kouluhommia. Esimerkiksi viime torstaina koulua oli 11 tuntia ja sitä varten oli pitänyt palauttaa observointiraportti korjattuna (1000 sanaa), joka myös esiteltiin, oli pitänyt lukea 80-sivuinen raportti ja vastata parin kanssa kysymyksiin, jotka käytiin läpi, oli pitänyt lukea artikkelikokoelmasta yksi artikkeli ja etsiä siihen liittyvä englanninkielinen artikkeli, joista molemmista piti tehdä referaatit sekä esitellä projektisuunnitelma esityksestä, jonka teema on kestävä kulutus. Lisäksi illan ruotsinkurssille oli 23 sivua läksyjä. Ja kuten eräs vaihtarikaverini Mari kommentoikin facebookissa: Ja ketäs muuta kiinnostaisi vaihtoonlähtö? Vakavasti ottaen täällä on ehdottomasti enemmän pluspuolia, mutta tällä hetkellä tuntuu että hukun kaikkien hommien alle. Lisäksi rästissä odottaa ainakin kaksi esseetä tälläkin hetkellä... Silti lasken kauhuissani viikkojen kulumista. Göteborgissa on siis tarkoitus olla noin 20 viikkoa ja seitsemän on jo takana. Siksi harmittaakin, kun pitää istua neljän seinän sisällä kirjoittamassa, kun voisin olla tekemässä ja kokemassa jotain paljon kivempaakin. Onneksi jokaisen ruotsiksi kirjoittamani sanan voi - ainakin yrittää - nähdä hyödyllisenä..

Viime viikonloppuna en enää penkkiurheillut, vaan hikoilin ihan itse. Fysikenillä järjestettiin siis ensimmäistä kertaa Fysiken-maraton. Meitä innokkaita urheilijoita oli kerääntynyt paikalle 60-70 ja meidät jaettiin kahteen ryhmään. Tiukkaan neljän tunnin settiin kuului cykel, idrott, gympa ja pilates. Cykel oli siis rehellistä spinnausta ja sen jälkeen päästiin tunniksi pelaamaan salibandya ja lentopalloa. Lentopalloa olisi pitänyt olla ehdottomasti enemmän, sillä sain säälittävästi vain kolme pientä mustelmaa hihalyönneistä. Sitten pääsimme tunniksi koulun liikuntatunnille, jossa hirveällä tempolla vaihdeltiin salin ympärijuoksemista, aerobiccia, lihaskuntoa ja spurtteja salin pästä päähän. Gympaa veti noin 60-vuotias täti uskomattomalla tahdilla ja täytyy sanoa, että tässä vaiheessa jo vähän hengästytti. Samoin tunsin myös migreenin hiipivän, mutta eihän maratoniin oltu tultu luovuttamaan (eikä mitään lääkkeitä kannattanut tietenkään ottaa mukaan). Viimeisenä oli meidän ryhmällämme pilatesta, joka olisi milloin tahansa muulloin naurattanut helppoudellaan, mutta tässä vaiheessa päivää oli ihanan rentoa. Itse kamppailin migreenin takia oksentamisen partaalla ja keskityin lähinnä pitämään aamupalan sisälläni vielä loppuvenyttelyjen ja -sanojen aikana. Migreeniä lukuunottamatta päivä oli kuitenkin loistava ja palkintona loppuun saakka jaksaneille oli pientä syötävää ja juotavaa sekä hieno Fysiken-t-paita! Kotona pääsi sitten heti lääkekaapille ja nukkumaan.

Hard Rock Hallelujah

Lordista ei pääse eroon Ruotsissakaan (no eipä tietystikään, sillä tää koko maa on aivan hullaantunut jo pelkästään Euroviisujen Ruotsin edustajan valinnasta). Viime viikolla siis näimme Lordin keikkajulisteen ja tänään krafttagissa hauisbiisinä oli otsikossakin mainittu kipale. Rauta nousi vauhdilla ihan pelkästään ärsyyntymisestä, vaikka myönnän tunteneeni myös pienen kansallisylpeyden pilkahduksen. Krafttag ei taas muuten saanut minua täysin lämpenemään. Olen hidas tällaisissa asioissa, mutta sitten kun rakastun, niin mikään ei saa minua luopumaan. Annetaan siis Ruotsin bodypumpille vielä mahdollisuus. Täällä krafttag on pituudeltaan 75 minuuttia, mutta todellista tekemistä on alle tunti, kun Suomessa koko 60 minuuttia tehdään tiukasti töitä. Täällä aloitettiin tylsällä aerobisella osuudella ja kun lopulta päästiin asiaan, niin sitten kielletään laittamasta kunnolla painoja. Jokainen sai siis halutessaan ottaa lapun, jossa oli kerrottu suositeltu paino kuhunkin liikkeeseen. Naureskelin painomäärille, mutta päätin aluksi uskoa niitä. Naureskeluni oli osaksi turhaa, sillä unohdin koko ajan, että itse tankokin painoi jo aika paljon. Uhmasin lopulta suosituspainoja ja hikikin tuli.
Palataan kuitenkin Lordiin tai oikeastaan suoraan kuninkaallisiin. Täällä viikon kohu-uutinen on tietysti ollut prinsessa Victorian ja Danielin kihlaus ja tämän päivän Metro-lehti oli täynnä erilaisia haastatteluja ja spekulointeja. Käynnissä on mm. vedonlyönti tulevan kunigasparin ensimmäisen lapsen syntymävuodesta ja nimestä. Tällä hetkellä johdossa ovat Gustav ja Oskar sekä Alice ja Desiree.

Hetken tie on kevyt

Karu paluu arkeen on koittanut. Viime viikolla täällä oli siis kolme vierasta (tai no eihän ne mitään vieraita ole!) Suomesta. Tiia saapui keskiviikkona (paistettiin hyviä lettuja!) ja Maija pikkuserkkunsa Saaran kanssa torstaina. Ei ole varmaan vaikea arvata, mitä teimme suurimman osan ajasta? Göteborgin ostoskeskukset tulivat siis tutuiksi ja itsellekin tarttui mukaan muutamat kengät, takki, pari huivia ja --- Onneksi harrastimme myös kulttuuria ja kävimme Världskulturmuseetissa sekä leffassa. Kulttuuriksi voidaan varmaan laskea myös parturissa käyminen, muutamaan baariin tutustuminen ja bileet Åvägenillä sekä afterwork Rumpan-baarissa. Neljä päivää hurahti nopeasti ja yllättävän haikeaa oli saatella tyttöjä lentokentälle vievään bussiin sunnuntaina. Kiitos siis teille kaikille ja kaukohalaus!Pidempiaikainen vierailu olisi kyllä jo käynyt kukkarolle ja vyötärölle, niin ahkerasti istuimme kahviloissa syömässä leivoksia...
Paluu arkeen siis kaiken tämän rentoilun jälkeen todella vauhdikas, sillä olin unohtanut maanantain seminaarin, jossa esittelimme ryhmätyömme. Onneksi viime hetken paniikki on paras luovuuden lähde ja sain ihan kunnialla esiteltyä ensimmäiset PowerPoint-diani ruotsiksi. Maanantai-illan ilona oli myös unohtuneen aineen kirjoittaminen ruotsin kurssille. Täällä on siis tapana käydä vain yhtä tai kahta kurssia kerralla, sillä kurssit ovat yleensä 7,5 tai 15 opintopisteen arvoisia. Yhden lukukauden aikana ei tarvitse siis käydä kuin noin kolme kurssia. Itse olen pienen sattuman kautta keskittynyt tällä kulutuksen ja kestävän kehityksen kursseihin. PowerPoint-esitys kuului kurssiin Konsumtion och hållbar utveckling, jossa on mainitun ryhmätyön lisäksi tähän mennessä tehty observointia jollain kulutuksen areenalla. Me yhdistimme Ennan ja Katariinan kanssa huvin sekä hyödyn ja istuimme kahvilassa. Toinen kurssi omalla laitoksellani (Institutionen för mat hälsa och miljö) on Hållbar matkonsumtion i storhushåll, joka jatkuu koko kevään paljolti etäopiskeluna. Näiden kurssien lisäksi käyn ruotsin kurssia, josta vastaa humanistinen tiedekunta. Tällä hetkellä työtä riittää vaikka päiviksi ja öiksi, sillä ruotsiksi kaikki käy vähän hitaammin. Kevät näyttää kuitenkin tyhjemmältä ja olen harkinnut ottavani vielä yhden kurssin toukokuulle.
Ehdottomasti parasta täällä on paikallinen yliopistoliikunta eli Fysiken. Aina, kun koulujutut kyllästyttävät, lähden salille, joogaan tai afroon. Huomenna on vuorossa krafttag (bodypump). Liikunnan lisäksi vielä tärkeämpiä ovat täällä olevat ihanat ihmiset! Esimerkiksi tänään kävimme Lotan kanssa syömässä laskiaispullat (mantelilla kylläkin, vaikka hillotäytteiset ovat ehdottomasti parempia!) ja sunnuntaina olimme Lotan, Leenan ja Jaakon kanssa pizzalla. Myös afterwork on loistava kokoontumispaikka kavereiden kanssa.
Kolmantena tulee netti ja - nolottaa myöntää - youtube. Sieltä löytyy paljon esimerkiksi Disneyn piirrettyjä ja hyvää musiikkia. Tämä biisi soi tänään ehkä kymmenettä kertaa...

"Kun yössä yksin vaeltaa
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea."

Tehosekoitin

Sopeutumista

On vaikea kuvitella, että Ruotsiin, joka on niin tuttu, tarvitsisi jotenkin sopeutua. Ja se onkin pitkälti totta! Monet asiat ovat hyvin samanlaisia kuin Suomessa ja usein täkäläisten ruotsista saa hyvin selvää:) Silti aikaa vie, kun on tutustuttava uusiin ihmisiin ja uuteen elinympäristöön.
Toisella viikolla kaikki oli jo helpompaa; lähikauppa oli löytynyt ja ratikkareitit helpommin hahmotettavissa. Samoin vaihtareita (erityisesti suomalaisia ja saksalaisia ja joku jo keksikin nimittää meitä Suomi-mafiaksi...) täällä tuntuu olevan kaupunki pullollaan. Omat student buddyni (vähän niin kuin kv-tuutorit) kertoivatkin, että täällä on vuosittain noin 2000 vaihto-opiskelijaa.
Toisella viikolla istuin lähes joka päivä jossain elokuvateatterissa, sillä käynnissä olivat Göteborgin filmifestivaalit. Argentiinalaisen, venäläisen ja jenkkiläisen leffan/dokumentin lisäksi näin myös suomalaisen Käskyn (Tears of April) ja Kielletyn hedelmän (Forbidden Fruit), jotka olivat kyllä todella vaikuttavia. Myös lippukassan myyjä kehui minulle festivaalien suomalaisleffojen tasoa (näytin siis niin selvästi suomalaiselta:D).
Toisena viikonloppuna Göteborgissa pidettiin myös ultimate-turnaus, jolloin taas näki suomalaisia. Laura, Ismo ja muut pelasivat hyvin ja sain sunnuntaina olla todistamassa, kun sekä suomalaisnaiset että -miehet saivat hopeaa.

Hälsningar från Göteborg!

Täällä siis ollaan Ruotsinmaalla jo neljättä viikkoa ja viimein sain tämän bloginkin luotua. Olen siis Länsi-Ruotsissa tämän kevään opiskelijavaihdossa. Ensimmäiset viikot ovat olleet aika rankkoja ja suuri osa ajasta on mennyt nukkumiseen.
Saavuin tänne maanantaina 19.1 satamiljoonaa kiloa painavien tavaroideni kanssa kuumeessa ja menin ensimmäiseksi silloinkin nukkumaan. Ensimmäinen päivä ei ollut minun päiväni, sillä lentoni Göteborgiin oli peruttu. Onneksi sain pian uuden lennon, mutta vaihdon takia joudun pulittamaan sievoisen summan ylikiloista... Tämän jälkeen asiat sujuivat paremmin, sillä pääsin suoraan asuntooni, joka sijaitsee romanttisesti joen varrella aivan Nya Ullevin naapurissa. Virallisestihan toki muutin tänne vasta 1. helmikuuta... Yliopistolla oltiin onneksi selvillä tulostani ja ensimmäisen viikon aikana kaikki kurssiasiatkin saatiin kuntoon. Ensimmäisenä iltana jonotin noin sadan muun ihmisen kanssa nettiyhteyttä ja se kannatti, sillä sain heti kutsun keilaamaan! Ensimmäisen viikon aikana olin myös leffassa, tekemässä pizzaa toisten vaihtareiden kanssa, sain suomalaisvieraan (terveisiä Katjalle!) ja tietysti shoppailin IKEAssa. Ensimmäiset bileetkin täällä Åvägenillä juhlittiin jo ensimmäisenä lauantaina.