Jokitiellä

Asun täällä Göteborgissa siis Jokitiellä ja aivan oikeastikin idyllisen joen varressa. Jo ensimmäisenä päivänä olin jo ihastunut kotikatuuni ja sen maisemiin. Tai no, taloamme vastapäätä oleva Nya Ullevi ei ehkä hivele silmää, mutta loistava maamerkki se ainakin on. Omasta ikkunastani näkyy lisäksi paloasema, jonka pihalla palomiehet pitävät usein harjoituksiaan. Samoin myös jokainen kuulutus kantautuu korviini, jopa yöllä. Nyt alan vähitellen tottua niihin, mutta mitään selvää niistä ei saa. Ehkä parempi näin, sillä muutaman kerran olen todella pelästynyt, kun olenkin ymmärtänyt kuulutuksen. Elämää oppii arvostamaan aivan eri tavalla, kun kuuntelee onnettomuusselostuksia.

Paloasemaa lukuunottamatta talomme on ihana. Talo on vanha tehdas ja asunnot ovat hiukan loft-henkisiä korkeine kattoineen. Omassa asunnossani on parvi, joka toimii kätevänä säilytyspaikkana, sillä muuten sitä on aivan olemattoman vähän. Tässä talossa on vain neljä kerrosta ja lähinnä opiskelijat ovat ruotsalaisia, sillä kaikki tiedotteet tulevat vain ruotsiksi, kun esimerkiksi Olofshöjdissä (suuri opiskelija-asuntojen alue korkealla mäellä nimensä mukaisesti) kuulemma kaikki tulee myös englanniksi. Minun lisäkseni talossa asuu toinen suomalaisvaihtari Sonja. Tämä on ihana paikka asua myös siksi, että täällä kaikilla on enkelrum, joka tarkoittaa lähinnä omaa keittiötä. Minullakin on siis oma keittiönurkkaukseni, joka ei sisällä uunia, mutta onneksi sellainen löytyy tämän talon yhteiskeittiöstä. Olen kuitenkin onnellinen tästä, sillä nautin omasta rauhasta ja siitä, ettei tarvitse jakaa keittiötä 10 muun ihmisen kanssa. Lisäksi asunnossani on valtava kylpyhuone, joka tuntuu hiukan haaskaukselta. Henkilökohtaisesti olisin kaivannut ennemmin sitä säilytystilaa.

Täällä Jokitiellä on ylimmässä kerroksessa myös loistava lokalen eli suuri olohuone, josta pääsee myös terassille. Terassi on täynnä pöytiä ja penkkejä enkä malta odottaa kesää ja terassikautta, jolloin pääsen ottamaan aurinkoa sinne yläilmoihin. Lokalen on huomattu myös toimivaksi juhlatilaksi ja jo heti ensimmäisellä viikollani täällä pääsin ensimmäisiin Jokitien bileisiin. Siitä muutamien viikkojen jälkeen olikin jo ystävänpäivä ja järjestimme Alla hjärtans dag-brunssin, taas meidän lokalenissamme. Brunssi oli suorastaan menestys ja se kesti iltaan saakka. Kaikki olivat tuoneet jotain yhteiseen pöytään sekä jokainen yhden pullon kuohuvaa ja hauskaa oli! Melkein heti ystävänpäivän jälkeen tulivat Suomesta käymään Niina ja Marianne, jotka olivat täällä syksyllä vaihtareina, ja heidän kunniakseen järjestettiin tietysti taas - juhlat. Ne olivat myös aika railakkaat, sillä meidän porukka ehti lähtemään baariin, juhlimaan siellä ja tulemaan vielä takaisinkin, ja vielä sitkeimmät suomalaiset ja kai muutama saksalainenkin tanssivat vielä viimeisiä hitaita. Niin mekin liityimme vielä mukaan laulamaan "Metsä palaa rajan takana---".

Hyvät pirskeet vietimme myös pari viikkoa sitten mökillä. Mökki oli Chalmersin eli paikallisen TKK:n sportstuga, jonka olimme saaneet Jaakon kautta käyttöömme. Leena ja Jaakko tekivätkin ison työn koko homman organisoimisessa, siitä kiitos! Sportstugalla olimme kieltämättä aika urheilullisia, sillä ensin piti kantaa puita sisään ja saada takkaan tulet. Sitten tietysti laulettiin karaokea ja saunottiin. Aivan saunan edestä pääsi avantoon ja toki meidän kaikkien suomalaistyttöjen oli käytävä avannossa ihan kansallisylpeyden tähden, mutta hienosti myös saksalais- ja ranskalaisvahvistuksemme uskaltautuivat hyiseen veteen! Itse olin silloin melkoisen kipeä ja tarkoituksena oli jättää tauti avantoon, mutta se ei sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti. Niinpä lähdin mökiltä jo lauantaina Annan kanssa samaa matkaa, kun suurin osa porukasta jäi vielä mökille ja lisääkin saapui vielä lauantai-illan mittaan. Annan piti lähteä lukemaan ja omakin paniikki kaikista kouluhommista oli kasvanut niin suureksi, että jätimme mökin siis jo lauantaina. Kööpenhaminan reissun aikana menetinkin sitten yhdet mahtavat bileet, nimittäin Annan läksiäiset! Onneksi ehdimme Annan kanssa vielä fikalle, ennen Annan lähtöä Suomeen. Moni syksyllä tänne saapunut onkin jättämässä jo rakasta Gbg:ia. Suomen-loman aikana tulen missaamaan ainakin kahdet jäähyväisjuhlat! Henkalle ja Constanzelle siis terveisiä ja turvallista kotimatkaa, vaikka he eivät saksalaisina ehkä suomea ymmärräkään:)

Nyt painun pehkuihin, sillä kello soi jo muutaman tunnin kuluttua, jolloin pitää lähteä lentokentälle! Pus och kram!