Hanna på väg

Hävyttömän kauan on mennyt taas edellisestä blogipäivityksestä, mutta nyt korjaan asian! Nythän tälle on mitä loistavin aika, kun huomenna olen taas lähdössä maailmalle ja to do-lista on jo muutenkin kilometrin mittainen. Ainakin yksi essee pitäisi saada yön aikana kasaan, samoin pakkaaminen olisi suotavaa ja siivoaminenkaan ei olisi pahitteeksi. Muitakin kirjallisia töitä pitäisi tehdä, mutta ne pitää jättää suosiolla matkan jälkeiseen elämään. Huomenna suuntana on siis Glasgow, jonne lähdemme suomalais-saksalais-itävaltalais-ranskalaisvoimin. Omatunto hiukan kolkuttelee, kun taas sitä lennetään ja tuhotaan tää maapallo, mutta 50 sentin hintaisia lentoja oli vaikea olla vastustamatta.

Omatunto siis kolkuttelee, koska muutama viikko sitten olin käymässä myös Suomessa, tietysti lentäen. Lensin Suomeen maaliskuun lopussa ja olin noin puolitoista viikkoa tällä kiertueella. Ja todelliselta keikkaelämältä se tuntuikin, sillä niin nopeasti kaupungit ja kylät vaihtuivat. Perjantaiaamuna saavuin Helsinkiin ja muutamien tuntien jälkeen olin jo matkalla Turkuun, jossa meitä odottivat Henkan ja Jonnen tuparit. Samana iltana matkattiin vielä takaisin kotiin Alppilaan ja seuraavana aamuna suuntana oli Espoo ja tarkemmin sanottuna Nuuksion metsät. Todellinen partiolainen haluaa heti päästä metsään, joten niin minäkin. Kyseessä oli ensi kesän Väiskin eli EPT:n oman leirin savumuonittajien koulutusviikonloppu, jossa olin kouluttamassa. Sää ei todellakaan hellinyt meitä, mutta viikonloppu oli muuten oikein mukava ja erityisesti suomalaiseen saunaan pääseminen oli viikonlopun tähtihetki. Sunnuntaina palasin sivistyksen pariin oikein kunnolla, sillä olimme Outin kanssa nauttimassa viiniä ja tapaksia. Illalla juna vei väsyneen Hannan Nastolaan ihan kotikotiin. Nastolassa vietin viisi päivää ollen kotitalousopettajan sijaisena yläasteella. Äitin lihapatojen ääreen oli mukava päästä, vaikka äiti olikin koko viikon koulutuksessa. Äidin ja isin jääkaappi oli kuitenkin ihan hyvä korvike lihapadoille. Opettamisen lisäksi ehdin nähdä Krisseä, Katjaa, Maria&Ollia sekä Ninaa&Ilmoa (ja Ninan mahan!). Yhtenä iltana käväisin Helsingissä Kopedan karonkassa syömässä ja saunomassa (Klaus K:n kabinetissa, ei paha!). Perjantaina Z-juna kolisteli taas Helsingin suuntaan ja tällä kertaa ilahdutin Irjaa vierailullani. Viikonlopun aikana ehdin katsastaa Käyttiksen speksin (ja ah, kun oli vaikea istua penkissä, kun olisi halunnut taas lavalle) Survottu mieli, nähdä Miraa ja Joukoa sekä monta muutakin tuttua Säätiöllä sunnuntaina. Suomen kiertue päättyi Lappeenrantaan, Reetan ja Juhon uuteen kotiin ja kotikaupunkiin, jossa olin su-ti. Teimme Reetan kanssa Lpr-sightseeingin, vähän shoppailimme, saunoimme, söimme hyvin ja katsoimme tietysti Pasilaa. Maanantaina Reetta meni kuoroharkkoihin ja minä hiljaisen viikon ekaan kirkkoon, sillä pitihän Reetan työpaikkakin katsastaa. Tiistaina käytin taas Valtion Rautateiden palveluja ja matkasin Helsinkiin. Ennen lentokentälle lähtöä kävin lounastamassa Maijan kanssa. Kentälle kiirehdin ihan turhaan, sillä koneessa oli jotain vikaa ja lähtö myöhästyi tunnilla. Onneksi oli seuraa Tytistä, joka lensi samalla koneella Gbgiin. Matkan kruunasi Jonen autokyyti lentokentältä ihan kotioven eteen.

Matkan jälkeisissä tunnelmissa en tietystikään saanut mitään aikaiseksi. Tunnelma oli myös hassun ristiriitainen, sillä vähän ehti tulla ikävä Suomeen, mutta toisaalta tuntui ihanalta palata kotiin Göteborgiin. Esseet siis odottivat kirjoittajaansa, mutta ennemmin olen edistynyt romaanien lukemisessa ja pääsiäisen viettämisessä. Kevät oli poissaollessani saapunut Göteborgiin oikein kunnolla ja sitä juhlistimme fikalla Åvägenin terassilla sekä piknikillä Slottsskogenissa. Pitkäperjantaina ja lauantaina kävin eräässä kansainvälisessä seurakunnassa lyhyissä taize-messuissa ja sunnuntaina läheisessä Marian kirkossa suomalaisessa jumalanpalveluksessa. Jumiksen jälkeen kirkkokahveilla oli tarjolla tietysti mämmiä! Tosin tältä tytöltä jäi mämmit kyllä syömättä... Loman jälkeen edessä oli karu paluu arkeen ja esseiden pariin. Hauska valopilkku arjessa oli, kun meillä oli yhdellä kurssilla suomalainen luennoitsija. Myös kaikenlaista juhlaa juhlan perään on/olisi koko ajan tarjolla.

Nyt kun arki viimein koitti ja siihen on päässyt kunnolla käsiksi, on taas pakattava laukut. Odotan kyllä innolla Glasgow'n näkemistä ja luultavasti käymme myös Edinburghissa. Kuulumisia siis lisää vajaan viikon päästä, kun olemme taas Ruotsin kamaralla.