Ihana Skotlanti! Ihana vallborg och första maj!

Edellisessä blogipäivityksessä (huhtikuulta!) kauhistelen pitkää taukoa päivityksissä, mutta nyt tauko on todella hävyttömän pitkä. Nyt on kuitenkin aika herättää tämä blogi henkiin, sillä olen taas maailmalla. Palataan kuitenkin pikaisesti vielä viime kevääseen ja kesään ja mun rakkaaseen Göteborgiin.

Skotlannin reissu oli siis pikainen neljän päivän pyrähdys Glasgow'ssa ja Edinburghissa. Matka oli kuitenkin äärettömän mahtava verrattuna äärettömän halpaan hintaan (koko matkan aikana en saanut kulutettua edes sataa euroa). Hostellimme oli kylläkin hintansa mukainen (reikä katossa, vessa teljetty kiinni, suihku käytävällä jne) ja brittisää maineensa, mutta kivaa oli silti. Koska Thomi oli mukana, niin etsimme tietysti geokätköjä molemmista kaupungista (tätä tehtiin jo helmikuussa Jönköpingin reissulla) ja löydettiinkin aika monta. Edinburghissa katsastettiin mm. linna, kuningattaren kesäresidenssi, tutkailtiin Royal Mailin turistikauppoja ja intouduttiin jopa patikoimaan niiden geokätköjen toivossa läheisille kukkuloille (ei kovin hyvä idea pikkukengät jalassa, btw) ja tietysti juotiin kunnon siideriä. Glasgow'ssa käytiin osan porukan kanssa paikallisessa Heurekassa, ihailtiin yliopistoa, etsittiin niitä geokätköjä, löydettiin itsellemme kantis ja tietysti juotiin kunnon siideriä. Mun sydän (tai ainakin pieni pala siitä) jäi siis Skotlantiin. (Myöhemmin kesällä pääsen näihiin ihaniin maisemiin uudelleen, mutta sitä en tiedä vielä.)

Aika pian Skotlannista palattuamme oli aika juhlia vappua! Haalarin olin unohtanut Suomesta ottaa mukaan (tai sitten vaan päätin pakatessa, että jostain syystä se ei ole tärkein mukaan lähtevä tavara), mutta ylioppilaslakki oli pakattu melkein ensimmäisenä. Juhlinta kesti kaksi päivää, mutta pakko sanoa, että olin aika pettynyt ruotsalaisiin. Olin kuvitellut, että Ruotsissa on se aito ja oikea vappu, mutta vielä mitä. Me suomalaiset olimme melkein ainoita, jotka pitivät lakkeja. Kuulin, että täällä vain tuoreet ylioppilaat pitävät lakkeja, mutta vappuna ei kukaan. Ruotsissa ei ole varsinaisia ylioppilaskirjoituksia, vaan lakin saavat kaikki lukion päätteeksi, jolloin lakilla ei ole yhtä suurta arvoa.
Vaikka ruotsalaiset eivät osaakaan juhlia vappua, niin me suomalaiset osaamme. Aloitimme vappuaattoaamun Sonjan, Lotan ja Niinan (Niina oli täällä viime syksyn ja oli nyt käymässä) kanssa ihanalla sillilounaalla, jonka oli järjestänyt mun tiedekunnan tiedekuntajärjestö. Väkeä oli aika vähän paikalla, mutta söimme antaumuksella silliä ja lauloimme kevätlauluja. Sen jälkeen istuimme puistossa ja lopulta päädyimme Avenyyn täyttäneen soittokuntamarssin seuraamiseen jälkeen Trädgårdsföreningeniin, jossa oli melkein koko lössi paikalla. Erityisen kivaa oli, kun Leena ja Jaakkokin olivat jäänet vielä meidän kanssamme vapunviettoon. Vappuaaton pääjuttu oli teekkareiden (ylläri...) cortege, joka vielä tänä vuonna täytti 100 vuotta. Cortege on göteborgilainen erikoisuus ja tarkoittaa siis vaunuja. Alunperin kulkue onkin ollut varmasti vaunukulkue. Nyt vaunujen virkaa toimittivat rekat, joiden lavoilla nähtiin kymmeniä erilaisia performansseja, ja joihin oli kiinnitetty erilaisia tekstejä. Nämä esitykset ja tekstit irvailivat yleensä menneen vuoden tapahtumille ja mieleen tulivatkin penkkariajelut. Juhlavuoden kunniaksi teemoina useissa rekoissa olivat myös kuohuttavat aiheet vuosikymmenten takaa. Kulkueen seuraaminen kesti kesti yli tunnin, jonka jälkeen siirryttiin vähitellen Slottsskogenia kohti, jossa keskellä puistoa paloi kokko (ei, ei ne ruotsalaiset todellakaan osaa juhlia vappua, kun ne sekoittaa sen juhannukseenkin). Tänne paikalliseen Kaivariin oli löytänyt tiensä aika moni muukin vappujuhlija. Seuraavana aamuna mun flunssa (joka oli vaivannut jo useiden päivien ajan) oli taas pahentunut ja olin jo luovuttamassa ja jäämässä sänkyyn koko päiväksi. Pääsin kuitenkin lopulta ylös ja paistoin lupaamiani suolaisia ja makeita lettuja ja matkasin taas Slottsskogeniin, jossa piknik-viltit oli taas levitelty ja aurinko paistoi todella lämpimästi. Chillailtiin siellä melkein koko päivä ja oli melkein Kaivari-vapun voittanutta.

Kevääseen kuului vielä paljon kouluhommia ja järjetön määrä esseitä (ja voin nyt tunnustaa, etten koskaan niitä kaikkia kirjoittanutkaan. Kyse ei ollut pelkästään laiskuudesta, vaan myös siitä, että kymmensivuinen ruotsinkielinen essee vaan syntyy tuhat kertaa hitaammin kuin suomenkielinen. Niiden valmistuneidenkin esseiden kanssa taistelin ihan tarpeeksi.). Ne ja niiden ääressä pähkäily on kuitenkin sen verran tylsää kerrottavaa, että ei siitä sen enempää.