Penkkiurheilua

Penkkiurheilu on parasta urheilua - tai ainakin monipuolisinta. Viikko sitten viikonloppuna tuli sitä laatua nimenomaan jääurheilun muodossa. Lauantaina nimittäin olimme katsomassa lätkämatsia Frölunda Indians - Djurgården IF. Frölundan kotihalli on siis aivan vieressäni sijaitseva Scandinavium eli paikallinen Hartwall-areena. Vähän ennen kuutta lähdin kotoa kävelemään kohti Scandinaviumia ja määränpää ei olisi jäänyt keneltäkään huomaamatta, sillä sellaiset ihmismassat valuivat kohti hallia. Asun Helsingissä Hartwall-areenan ja myös vanhan jäähallin läheisyydessä ja tällainen kansainvaellus tuntui hyvin tutulta. Meitä suomalaisia penkkiurheilijoita kerääntyi hallin luokse viisi kappaletta eli Anna, Anna-Liisa, Pekka, Niko ja minä. En ollut kovinkaan paljon ehtinyt perehtyä Frölundan saavutuksiin, mutta onneksi meillä oli Pekka henkilökohtaisena selostajana. Toki olin ehtinyt googlettamaan Tomi Kallion, joka siis pelaa Frölundassa ja oli tänään valittu matsin profiiliksi. Tomi Kallion lisäksi Frölundassa pelaa neljä muuta suomalaista. Peli oli mielenkiintoinen, mutta Tomi kunnostautui vähän väärällä tavalla eli istumalla lähinnä jäähyllä. Frölunda kuitenkin voitti 5-3. Parasta antia pelissä olivat tietysti lahjuksina jaetut Frölundan logolla varustetut treenipyyhkeet. Nopeimmat nappasivat niitä kaksi kappaletta...(ja käyttöönkin se on jo päässyt, toinen on tietysti kehyksissä)... Pyyhkeiden kanssa olimme Annan ja Anna-Liisan kovasti menossa nimmarijonoon, mutta totesimme sen noin kahden kilometrin mittaiseksi ja tyydyimme ihailemaan Tomia vähän kauempaa ja lähettämään lentosuukkoja.

Sunnuntaina penkkiurheilu siis jatkui, mutta tällä kertaa matkustimme vähän kauemmas. Lähdimme siis Lotan kanssa junalla Kungsbackaan muodostelmaluistelun mestaruuskisoihin. Lotta on myös vaihtarina täällä ja on koko ikänsä harrastanut luistelua. Lotta myös treenaa paikallisen joukkueen kanssa täällä, mutta oli valinnut kisoissa kannustajan roolin. Se oli hyvä valinta tällaisen maallikon kannalta, sillä taas minulla oli henkilökohtainen selostaja vieressä! Kisat olivat hyvin vaatimattomat ja ilman parempaa tietoa niitä olisi voinut luulla alueellisiksi pikkukisoiksi. Onneksi kuitenkin saatiin nähdä pari todella loistavaa esitystä. Joukkue, jonka kanssa Lotta treenaa, voitti sekä junioreissa että senioreissa. Vaikka mitään todellista jännittämistä ei ollut (eikä varsinkaan mulla), niin silti sitä rystyset valkoisina seurasi kaikkien luistelua ja jännitti toisten puolesta.

Toisenlaista penkkiurheilua olenkin sitten harrastanut joka päivä. Nimittäin penkkiurheilusta käy myös vino pino kouluhommia. Esimerkiksi viime torstaina koulua oli 11 tuntia ja sitä varten oli pitänyt palauttaa observointiraportti korjattuna (1000 sanaa), joka myös esiteltiin, oli pitänyt lukea 80-sivuinen raportti ja vastata parin kanssa kysymyksiin, jotka käytiin läpi, oli pitänyt lukea artikkelikokoelmasta yksi artikkeli ja etsiä siihen liittyvä englanninkielinen artikkeli, joista molemmista piti tehdä referaatit sekä esitellä projektisuunnitelma esityksestä, jonka teema on kestävä kulutus. Lisäksi illan ruotsinkurssille oli 23 sivua läksyjä. Ja kuten eräs vaihtarikaverini Mari kommentoikin facebookissa: Ja ketäs muuta kiinnostaisi vaihtoonlähtö? Vakavasti ottaen täällä on ehdottomasti enemmän pluspuolia, mutta tällä hetkellä tuntuu että hukun kaikkien hommien alle. Lisäksi rästissä odottaa ainakin kaksi esseetä tälläkin hetkellä... Silti lasken kauhuissani viikkojen kulumista. Göteborgissa on siis tarkoitus olla noin 20 viikkoa ja seitsemän on jo takana. Siksi harmittaakin, kun pitää istua neljän seinän sisällä kirjoittamassa, kun voisin olla tekemässä ja kokemassa jotain paljon kivempaakin. Onneksi jokaisen ruotsiksi kirjoittamani sanan voi - ainakin yrittää - nähdä hyödyllisenä..

Viime viikonloppuna en enää penkkiurheillut, vaan hikoilin ihan itse. Fysikenillä järjestettiin siis ensimmäistä kertaa Fysiken-maraton. Meitä innokkaita urheilijoita oli kerääntynyt paikalle 60-70 ja meidät jaettiin kahteen ryhmään. Tiukkaan neljän tunnin settiin kuului cykel, idrott, gympa ja pilates. Cykel oli siis rehellistä spinnausta ja sen jälkeen päästiin tunniksi pelaamaan salibandya ja lentopalloa. Lentopalloa olisi pitänyt olla ehdottomasti enemmän, sillä sain säälittävästi vain kolme pientä mustelmaa hihalyönneistä. Sitten pääsimme tunniksi koulun liikuntatunnille, jossa hirveällä tempolla vaihdeltiin salin ympärijuoksemista, aerobiccia, lihaskuntoa ja spurtteja salin pästä päähän. Gympaa veti noin 60-vuotias täti uskomattomalla tahdilla ja täytyy sanoa, että tässä vaiheessa jo vähän hengästytti. Samoin tunsin myös migreenin hiipivän, mutta eihän maratoniin oltu tultu luovuttamaan (eikä mitään lääkkeitä kannattanut tietenkään ottaa mukaan). Viimeisenä oli meidän ryhmällämme pilatesta, joka olisi milloin tahansa muulloin naurattanut helppoudellaan, mutta tässä vaiheessa päivää oli ihanan rentoa. Itse kamppailin migreenin takia oksentamisen partaalla ja keskityin lähinnä pitämään aamupalan sisälläni vielä loppuvenyttelyjen ja -sanojen aikana. Migreeniä lukuunottamatta päivä oli kuitenkin loistava ja palkintona loppuun saakka jaksaneille oli pientä syötävää ja juotavaa sekä hieno Fysiken-t-paita! Kotona pääsi sitten heti lääkekaapille ja nukkumaan.