Nordplus course i Köpenhamn

Taas on hetki vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, mutta nyt siihen on kouluhommavuoren lisäksi toinenkin hyvä selitys, nimittäin olin viime viikosta yli puolet Kööpenhaminassa. Olimme siis kokoontuneet pohjoismaisin ja baltialaisin voimin kotitalousalan seminaariin, joka tänä vuonna pidettiin Tanskassa. Seminaarin virallinen nimi oli "Theoretical Approaches in the Research of Food, Consumption and Everyday Practise". Nordplussalla ei ole seminaarin kanssa muuta tekemistä kuin toimia rahoittajana. Ensimmäinen tällainen seminaari pidettiin vuonna 2005 Helsingissä, jolloin meidät fuksit oli tietysti yhdeksi päiväksi pakotettu sinne yleisöksi. Seminaari oli kylläkin jo silloin positiivinen kokemus ja kun nyt tarjoutui tilaisuus lähteä mukaan, niin lähes ilmaisille opintopisteille ja kauniille Kööpenhaminalle ei voinut vastata kuin myöntävästi. Matka Göteborgista Kööpenhaminaan on junalla vain 3,5 tuntia ja maksaa 10-20 euroa. Nimensä mukaisesti tällä kertaa seminaarissa käytiin läpi erilaisia teorioita ja yleensä teoreettista lähestymistapaa. Kuulimme luentoja mm. fenomenografisesta tutkimuksesta, eko-kulttuurisesta teoriasta, historiallisesta lähestymistavasta ja esimerkiksi Viron kotitalousopetuksen kehittymisestä. Ensi vuonna seminaari pidetään Tallinnassa. Seminaarissa esitettiin myös paljon erilaisia näkemyksiä, kuten gender aspect ja turning point-käsite. Tämän jälkeen jokaisesta asiasta löydettiin gender aspect ja turning point:D Seminaari oli siis neljä päivää tiukkaa asiaa ja lähinnä istumista paikoillaan. Parasta ehkä olikin, kun vierailimme työväenmuseossa (Arbedjermuseet), jossa meitä opasti yksi seminaarin tanskalaisista järjestäjistä, joka myös on ollut suunnittelemassa museon näyttelyitä. Viides päivä oli varattu kulttuurille. Iltaisin olimme niin poikki, ettemme jaksaneet kovin myöhään ulkona riekkua, mutta suomalaisporukan (mun kurssikavereista mukana olivat Anna ja Sanna, viidenneltä vuosikurssilta Kristiina ja Virpi, jotka ovat myös olleet meidän tuutoreita, sekä toiselta vuosikurssilta Jutta. Opettajista mukana olivat meidän laitokselta kotitalouden didaktiikan professori sekä kotitaloustieteen assistentti) voimin kävimme kuitenkin iltaisin ravintolassa syömässä. Yhtenä iltana seuraan liittyi myös Annan kaveri, Tanskassa lääkäriksi opiskeleva Eeva, joka perehdytti meitä tanskan kieleen ja muutenkin kulttuurin sekä yhteen jazz-baariin. Muutenkin otimme koko matkan opiskelun kannalta, varsinkin Krisse ja Anna, jotka olivat ottaneet missiokseen selvittää smorrebrodin (en saa tähän niitä tanskalaisia ö-kirjaimia) historia ja sen vaikutusta nykypäivään. Kunnon tutkijoina tytöt määrittelivät tutkimusmetodit ja pohtivat tutkimuksen luotettavuutta ja toiseksi viimeisenä aamuna saimme kuulla PowerPoint-esityksen tutkimuksen tuloksista. Viimeisenä iltana taisimme olla ulkona jopa puoleenyöhän saakka, kun kävimme ensin syömässä hienosti suomalaisporukalla, tällä kertaa opettajilla vahvistettuna, ja sitten vielä jatkoimme toiseen baariin istuskelemaan. On se hienoa, kun saa ostaa professorille kaljan! Seminaari oli siis antoisa ja Kööpenhamina tuli taas päällisin puolin tutuksi, vaikka Juttaa lukuunottamatta meistä kukaan ei ehtinyt näkemään edes Pientä Merenneitoa (mä olen nähnyt Merenneidon pari vuotta sitten, mutta kuvia ei mullakaan ole, kun kamera oli siinä vaiheessa reissua kärsinyt vesivahingon, mutta se onkin sitten toinen tarina). Se olisi ollut syytä katsastaa, sillä kohta sen tie vie ilmeisesti Kiinaan. Tosin tanskalaiset ovat niin pöyristyneitä tästä, että saattaa jäädä Merenneidolta Kiina ja kiinalaisilta Merenneito näkemättä. Maailman pienuus tuli kyllä taas todistettua, sillä heti ensimmäisenä päivänä ensimmäisessä 7Elevenissä törmäsin vanhaan Ryttylä-tuttuun! En ole nähnyt Nasua eli Anniinaa pitkään aikaan paitsi tietysti naamakirjassa, sillä Nasu opiskelee Turussa tanssinopettajaksi, ja sitten näemme yhtäkkiä Kööpenhaminassa. Nasu oli paluumatkalla Grönlannista, josssa hän muutamine opiskelukavereineen oli opettamassa tanssia pari kuukautta. Ihanaa oli kuitenkin nähdä edes vilaukselta!

Kotiinpaluu ei ollut kovin kiva, sillä tekemättömät reflektoinnit ja esseet odottivat tekijäänsä. Niihin on vain niin vaikea keskittyä, sillä perjantaina jatkan matkaamista ja lähden reiluksi viikoksi Suomeen.