Karu paluu arkeen on koittanut. Viime viikolla täällä oli siis kolme vierasta (tai no eihän ne mitään vieraita ole!) Suomesta. Tiia saapui keskiviikkona (paistettiin hyviä lettuja!) ja Maija pikkuserkkunsa Saaran kanssa torstaina. Ei ole varmaan vaikea arvata, mitä teimme suurimman osan ajasta? Göteborgin ostoskeskukset tulivat siis tutuiksi ja itsellekin tarttui mukaan muutamat kengät, takki, pari huivia ja --- Onneksi harrastimme myös kulttuuria ja kävimme Världskulturmuseetissa sekä leffassa. Kulttuuriksi voidaan varmaan laskea myös parturissa käyminen, muutamaan baariin tutustuminen ja bileet Åvägenillä sekä afterwork Rumpan-baarissa. Neljä päivää hurahti nopeasti ja yllättävän haikeaa oli saatella tyttöjä lentokentälle vievään bussiin sunnuntaina. Kiitos siis teille kaikille ja kaukohalaus!Pidempiaikainen vierailu olisi kyllä jo käynyt kukkarolle ja vyötärölle, niin ahkerasti istuimme kahviloissa syömässä leivoksia...
Paluu arkeen siis kaiken tämän rentoilun jälkeen todella vauhdikas, sillä olin unohtanut maanantain seminaarin, jossa esittelimme ryhmätyömme. Onneksi viime hetken paniikki on paras luovuuden lähde ja sain ihan kunnialla esiteltyä ensimmäiset PowerPoint-diani ruotsiksi. Maanantai-illan ilona oli myös unohtuneen aineen kirjoittaminen ruotsin kurssille. Täällä on siis tapana käydä vain yhtä tai kahta kurssia kerralla, sillä kurssit ovat yleensä 7,5 tai 15 opintopisteen arvoisia. Yhden lukukauden aikana ei tarvitse siis käydä kuin noin kolme kurssia. Itse olen pienen sattuman kautta keskittynyt tällä kulutuksen ja kestävän kehityksen kursseihin. PowerPoint-esitys kuului kurssiin Konsumtion och hållbar utveckling, jossa on mainitun ryhmätyön lisäksi tähän mennessä tehty observointia jollain kulutuksen areenalla. Me yhdistimme Ennan ja Katariinan kanssa huvin sekä hyödyn ja istuimme kahvilassa. Toinen kurssi omalla laitoksellani (Institutionen för mat hälsa och miljö) on Hållbar matkonsumtion i storhushåll, joka jatkuu koko kevään paljolti etäopiskeluna. Näiden kurssien lisäksi käyn ruotsin kurssia, josta vastaa humanistinen tiedekunta. Tällä hetkellä työtä riittää vaikka päiviksi ja öiksi, sillä ruotsiksi kaikki käy vähän hitaammin. Kevät näyttää kuitenkin tyhjemmältä ja olen harkinnut ottavani vielä yhden kurssin toukokuulle.
Ehdottomasti parasta täällä on paikallinen yliopistoliikunta eli Fysiken. Aina, kun koulujutut kyllästyttävät, lähden salille, joogaan tai afroon. Huomenna on vuorossa krafttag (bodypump). Liikunnan lisäksi vielä tärkeämpiä ovat täällä olevat ihanat ihmiset! Esimerkiksi tänään kävimme Lotan kanssa syömässä laskiaispullat (mantelilla kylläkin, vaikka hillotäytteiset ovat ehdottomasti parempia!) ja sunnuntaina olimme Lotan, Leenan ja Jaakon kanssa pizzalla. Myös afterwork on loistava kokoontumispaikka kavereiden kanssa.
Kolmantena tulee netti ja - nolottaa myöntää - youtube. Sieltä löytyy paljon esimerkiksi Disneyn piirrettyjä ja hyvää musiikkia. Tämä biisi soi tänään ehkä kymmenettä kertaa...
"Kun yössä yksin vaeltaa
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea."
Tehosekoitin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei,
VastaaPoistamä kävin tuon saman kulutuksen kurssin! Jos et oo suorittanut meidän laitoksella KUKA-kurssia, pyydä sitä korvattuna tuosta hyvästä, mä ainakin sain. Vetääkö sitä vielä Ann? Se on huipputyyppi.
Kivaa lukea että viihdyt, Götis on kyllä aika mahtava. Harmi, etten pääse nyt käymään siellä kun olisi hyvä syy tulla. Mutta ehkä jos sä tuut tänne korvaa tuonkin reissun... :)
Minttu
Hejsan!
VastaaPoistaMä olen ikävä kyllä (tuskalla, mutta käynyt kuitenkin) molemmat kulutuksen kurssit, mutta on tää ehkä 100-kertaa mielenkiintoisempaa ja haastavampaa tietty, kun kaikki on ruotsiksi. Nyt varsinkin on tosi paljon tekemistä! Meillä vetäjinä on Helena Åberg, Ann ja Monica Petterson, jotka vaikuttavat kaikki hyviltä tyypeiltä. Miksiköhän muuten on tuo opettajien keski-ikä täällä niin paljon alhaisempi..? Helenan kanssa lähdetään siis myös sinne Nordplus-seminaariin Köpikseen. Ja todellakin oikein olet ymmärtänyt, viihdyn täällä edelleen superhyvin! Elämä on niin palon helpompaa kuin Suomessa...
Tällä hetkellä olen todellakin sillä asenteella, että Nepaliin tullaan!
Kram!