Tavallista ja tavallisuudesta poikkeavaa arkea

Elämä täällä alkaa olla asettunut uomiinsa ja monet päivät kuluvat samalla kaavalla eli 6 tuntia töitä, illalla jumppaan tai salille, vähän jumittamista koneella tai jotain muuta vastaavaa, mutta hyvin olen silti viihtynyt. Tottakai on asioita, jotka ärsyttävät kuten vaikka kielitaidon puute, mutta kai sitä välillä saa ärsyttääkin. Nyt arkea vähän muutti pieni taudinpoikanen, joka on rajoittanut ainakin jumpassakäyntiä. Muutaman päivän tauon huomasi heti, sillä tänään spinningissä meinasi kuolema tulla.

Työpäivät ovat olleet välillä myös hyvin vaihtelevia, sillä viikko sitten olin mainitsemallani nuorten leirillä. Kielet olivat heprea ja arabia, enkä ymmärtänyt paljoakaan (välillä joku tulkkasi), mutta viihdyin silti. Perjantaina ammattitanssija/tanssinopettaja opetti meillä yhden koreografian ja lauantain kohokohta oli hyppynarulla hyppiminen! Tämän hyppimisen tunsin pohkeissani seuraavat kolme päivää... Suomessa kaikki pikkutytöt osaavat hyppiä hyppynarua (tai osasivat ainakin ennen vanhaan), mutta täällä se ei selvästikään ole kovin yleistä, koska oikeastaan kaikille piti opettaa hyppiminen ihan alkeista lähtien. Lisää erilaista ohjelmaa työpäiviin seurasi viime viikolla, kun pääsin Suomesta vierailulla olleen kehitysyhteistyökoordinaattorin mukaan tarkastusreissulle useampaan kohteeseen. Koordinaattori osoittautui myös melkein-sukulaiseksi ja maailman pienuus tuli taas todistettua. Viime viikolla kävimme myös vierailulla luterilaisen piispan luona, joka jutteli meille sujuvasti suomeksi. Hän on siis opiskellut Suomessa. Tutustuimme myös paikalliseen toimintakeskukseen, jossa on ohjelmaa vanhuksille sekä ihan kaikille avoimia luentoja yms. Lasten kerhossa olen saanut myös lisää vastuuta, sillä viime viikolla päävetäjä oli poissa ja sain ohjattavaksi hänen ryhmänsä. Tällä viikolla teimme saman ryhmän kanssa draamaharjoituksia ja nämä 7-9 -vuotiaat osoittautuivat oikein hyviksi näyttelijöiksi. Viime perjantaina pääsin myös viimein kokemaan kabalat shabatin eli yhteisen sapattiaterian, jolla sapatin vietto alkaa. Täällä sitä vietetään joka kuukauden viimeisenä perjantaina. Aterian jälkeen innostuimme musisoimaan ja saimme lopulta hyvät jamit aikaiseksi.

Töiden lisäksi olimme viikonloppuna päivän reissulla Nabluksessa, joka oli yllättävän mielenkiintoinen paikka. Kaupunki on ollut olemassa jo Rooman vallan aikana ja ollut suuri keskus. Näimme vanhaa kaupunkia ja kaikenmaailman raunioita. Näimme myös ortodoksikirkon, joka on (oletettavasti) sillä paikalla, jossa samarialainen nainen antoi Jeesukselle vettä juotavaksi (ainakin siellä oli joku kaivo kirkon alakerrassa). Tällä reissulla pääsin myös harjoittamaan simultaanitulkkausta englannista suomeksi. Simultaanitulkkaus vaikuttaa helpolta, vaikka ei todellisuudessa sitä olekaan. Sen olen huomannut, kun sitä on taas muutaman kerran pitänyt tehdä. Olimme viikonloppuna vanhassa kaupungissa opastetulla kierroksella, jonka avulla eräs suomalainen oppaaksi opiskeleva pääsi harjoittelemaan. Kierros oli siis suomeksi ja mut valittiin tulkkaamaan yhdelle mukana olleelle amerikkalaiselle englanniksi. Lievästi sanottuna siis haastavaa. Vanhassa kaupungissa opas kertoi kaikkea yleistä porteista ja vanhan kaupungin muureista. Kävimme myös (oletetulla) kuningas Daavidin haudalla, viimeisen aterian oletetussa paikassa, Länsimuurilla sekä ihailemassa Öljymäkea (no se on ainakin varmasti Öljymäki, sitä ei tarvitse arvailla) Siionin vuorelta. Kuten huomaatte, kaikki on oletusta, kun kyse on niin vanhoista asioista, mutta ehkä lähinnä tärkeintä on paikkojen symboliarvo ja tieto siitä, että täällä jossakin ne ovat tapahtuneet. Ai niin ja ehdottomasti on mainittava vielä vapaa-ajanviettotavoista lukeminen. Täällä keskuksessa on nimittäin kohtuullisen hyvä suomalainen kirjasto (jota olen myös päässyt aakkostamaan), jonka aarteita olen ahminut jo monta viikkoa.

Vapaa-aikana olen päässyt myös edistämään Suomessa maaliskuussa jatkuvaa päättöharjoitteluani, sillä olin tänään observoimassa eräässä koulussa neljää englannin tuntia ja viimeisellä tunnilla pääsin yhtäkkiä villien ysiluokkalaisten poikien apuopeksikin. Ensi viikolla pääsen toivottavasti seuraamaan kotitalousopetusta ja muita taide- ja taitoaineita toiseen kouluun. Sitä odotellessa!