Jepjep. Näin se aika vaan kuluu ja sitä huomaa, että olisi taas aika jotain tänne raapustella. Viikot ja päivät vierivät muutenkin sellaisella vauhdilla, että kuukauden päästä on Hannakin jo koti-Suomessa. Varasin nimittäin viimein lentolipun ja lähtö on 10.3. Sitä ennen saan kuitenkin nauttia veljeni vierailusta ja sitten lennämme yhtä matkaa Suomeen.

Viimeksi odottelin innolla seuraavaa observointia koulussa, mutta vähän turhaan kyllä tuli odoteltua. Olin koko ajan ollut vähän varuillani, sillä täällä on tapana luvata kaikenlaista, joka ei sitten ihan pidä paikkaansa. Toinen syy on tietysti kaikki käsite-erot. Täällä nimittäin kotitalous tai siis home economics näköjään tarkoittaa niin kuvista, käsityötä ja kotitaloutta ja pääsin lähinnä seuraamaan askartelutuntia. Enemmän kotitaloutta muistutti saksan tunti, jota olin seuraamassa. Viidesluokkalaiset olivat nimittäin kääntäneet leivonta-ohjeita saksaksi ja tuoneet sitten aikaansaannoksiaan tunnille (loistavaa integraatiota!). Niinpä sitten maistelimme vaikka minkä sortin kakkuja ja muita leipomuksia, nam! Tunteja piti olla enemmänkin, mutta koulussa oli jotain poikkeusohjelmaa ja niin saldo jäi kahteen tuntiin.

Tämän viikon kohokohta oli ehdottomasti reissu Haifaan. Siellä on siis kaksi järjestön työntekijää, jotka työskentelevät haifalaisessa vanhainkodissa. Lähdin matkaan keskiviikkona iltapäivällä ja matka oli täynnä uusia kokemuksia ihan bussilipun ostamista myöten. Onneksi olin saanut hyvät ohjeet ja löysin helposti niin oikean lähtölaiturin Jerusalemin bussiasemalla, taksin Haifassa ja vielä perillä minua vastaanottamassa olleen vapaaehtoisen. Majoituin vieressä olevan kirkon asunnossa ja pääsin syömään illallista vanhainkotiin. Pääsin istumaan samaan pöytään erään suomalaisen naisen kanssa ja juttu lähti heti luistamaan. Illalla osallistuin vielä raamikseen, jossa parasta oli vohvelit ja mansikat sekä mukava norjalainen isäntäpariskunta. Seuraavana aamuna herätyskello soi kuuden jälkeen. Olin siis tullut tutustumaan vanhainkotiin oikein kunnolla eli tein aamuvuoron. Vähän vailla seitsemän tapasin Erjan eli toisen suomalaisen työntekijän ja haimme työvaatteet pesulasta. Työskentelin Erjan kanssa koko päivän ja meillä oli tosi mukavaa. Mummojen ja pappojen nostelu ja kärrääminen edestakaisin saattaa kuulostaa tylsältä, mutta ei todellakaan ollut sitä. Ensinnäkin on ihan tervettä nähdä, että missä sitä itsekin luultavasti on joskus 50 vuoden päästä ja toiseksi ne mummot ja papat oli ihan huippuja. Kieliryhmiä oli edustettuina yli kymmenen ja pääsinkin päivän aikana puhumaan tietysti suomea Erjan kanssa, mutta myös englantia, saksaa, hepreaa, venäjää, ranskaa, arabiaa, ruotsia ja hollantia. Kaikkien kielien kohdalla ei voida puhua kovin monesta lauseesta ja hollantia vasta siis opettelin erään hollantilaisnaisen kanssa, mutta kuitenkin. Erityisesti mun unohtunut saksankielentaitoni on päässyt täällä taas vertymään. Työpäivä päättyi kahdelta jolloin keräsin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin tutkailemaan ympäristöä. Haifa on bahai'i-uskonnon keskus tässä maassa ja ihan vanhainkodin vieressä on mahtava temppeli kauniine puutarhoineen. Kävin ottamassa muutaman kuvan ja ihailemassa puutarhaa. Kuljeskelin pitkin kävelykatua ja ihailin merta. Sitten hyppäsin bussiin, jonka piti olla menossa bussiasemalle. No, menihän se varmaan sinne, mutta mä en. Yleensä mulla on aika hyvä suuntavaisto ja muistan paikat hyvin, mutta nyt muisti teki tepposet ja jäin jossain ihan väärässä kohtaa pois. Niinpä kävelin vähän mtkaa oletettuun suuntaan, mutta kun maisema ei näyttänyt tutulta jäin odottamaan seuraavaa bussia. Tämä oli ihan viisas päätös, sillä bussiasemalle oli tosiaan vielä aika pitkä matka... Vastoinkäymiseni bussien kanssa ei päättynyt tähän, sillä Jerusalemiin menevä bussi hajosi puolen tunnin matkustamisen jälkeen. Niinpä odottelimme 40 minuuttia seuraavaa bussia, joka poimi meidät sitten kyytiin. Bussi oli tietysti aivan täynnä ja niinpä jäljellä olevat 1,5 tuntia seisoin bussin käytävällä. Suomessa tämä ei olisi ikinä mahdollista, mutta täällä on. Pääsin kuitenkin lopulta kotiin Jerusalemiin.
Ylihuomenna on laskiaissunnuntai ja laskiaispullien sijaan leivoin omenapiirakkaa, jota lähden nyt syömään. Shalom!