Viimeisiä viedään

Viimeisiä päiviä siis todella viedään, sillä viikon päästä tähän aikaan olen jo Suomessa. Tällä hetkellä odottelen malttamattomana Air Balticin lennon saapumista ja sen mukana veljeäni. Odotellessa yritän epätoivoisesti tehdä kouluhommia sekä hiukan kertoilla taas kuulumisia.

Vielä näille viimeisillekin viikoille on nimittäin riittänyt tutustumista erilaisiin työmuotoihin. Viikko sitten olin mukana suomalaisessa naistenpiirissä, joka kokoontuu täällä keskuksella joka toinen viikko. Viikonloppuna puolestaan tutustuin thai-työhön raamattupiirin sekä ihanan thai-ruoan muodossa. Sunnuntaina lähdimme ajelemaan kohti Nasaretia ja pohjoista, jossa kävimme kahdessa sairaalassa. Thai-työ on paljolti tulkkaamista ja asioiden selvittämistä, jota tämä reissu siis lähinnä edusti. Vaikka sunnuntai olikin paljolti autossa istumista, menivät ajomatkat joutuisasti rupatellessa mukavia thai-työntekijän kanssa. Tällä viikolla olen yrittänyt epätoivoisesti saada päätökseen kirjastoprojektiani eli kirjojen aakkostamista sekä kirjalistojen päivittämistä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että olen lievästi sanottuna yliarvioinut nopeuteni ja tehokkuuteni...

Heti tammikuun alussa kävin tutustumassa Tel Avivissa olevaan katujen naisille tarkoitettuun turvakotiin. Visiitti oli silloin lyhyt ja taisin sanoakin, että onneksi ei tarvitse työskennellä siellä. Kämppikseni Pirjo on käynyt tässä Door of Hopessa muutamana vapaapäivänään ja nyt minäkin viimein uskaltauduin sinne perjantaina vastoin kaikkia odotuksiani. Perjantaisin paikka on auki vain puoli päivää ja lisäksi Purim-juhlan takia aukioloa lyhennettiin vielä tunnilla. Työpäivä jäi näin ollen siis aika lyhyeksi, mutta saimme järjesteltyä Pirjon kanssa lahjoituksena tulleita vaatteita useamman kassillisen ja pahvilaatikollisen. Sitten mekin lähdimme kohti Jerusalemia ja Purim-juhlan viettoa.

Purim (=arvat) on kaksipäiväinen juhla, jota vietetään sen muistoksi, kun kuningatar Ester pelasti juutalaiset neuvokkuudellaan. Koko tarinan voi lukea Vanhan testamentin Esterin kirjasta, mutta lyhykäisyydessään juttu meni niin, että juutalainen Ester oli valittu monien nuorten naisten joukosta kunigattareksi. Kuninkaan hovissa korkeassa asemassa ollut Haman ei pitänyt juutalaisista ja sai kuninkaalta luvan tehdä juutalaisille mitä haluaa. Haman heitti arpaa ja näin valikoitui yksi päivä, jolloin valtakunnan kaikissa kylissä sai tappaa juutalaisia. Esterin sukulainen Mordokai kuuli tästä ja pyysi Esteriä käyttämään vaikutusvaltaansa ja muuttamaan kuninkaan mielen. Niinpä muutamien vaiheiden jälkeen tilanne olikin muuttunut ja Ester ja Mordokai saivat lähettää kaikkiin kyliin uuden viestin, että juutalaiset saavat puolustaa itseään ja tappaa ne, jotka yrittävät heitä tappaa. Haman todettiin roistoksi ja hän poikineen joutui köyden jatkoksi. Siitä lähtien on juhlittu Purimia näiden kahden päivän ajan, jotka arpa vuosituhansia sitten arpoi. Nykyään juhla muistuttaa meidän vappuamme, sillä kaupunki on täynnä naamiaisasuihin pukeutuneita ihmisiä. Purimina syödään myös Hamanin korvia eli suklaa- tai halvatäytteisiä leivonnaisia, joiden muodon voi ehkä tulkita korvaksi. Me juhlimme Purimia perjantaina kabbalat sabathin yhteydessä. Olimme Pirjon kanssa käyneet ostamassa perhosen- ja sudenkorennon siivet ja niinpä liihottelimme niissä koko illan ajan. Aika moni vieraistakin oli puketunut jollakin tavalla ja sali oli täynnä perhosia, prinsessoja ja muita olioita. Varsinaisesti Jerusalemissa Purimia vietettiin sunnuntaina ja erityisesti maanantaina, jolloin lapsillakin oli vapaata koulusta.

Maanantaina oli edessä ensi kerran sen kohtaaminen, että olen tosiaan oikeasti kohta lähdössä pois. Silloin nimittäin vietettiin täällä keskuksella mun läksiäisiä työntekijävoimin. Laulettiin monta kaunista laulua monilla eri kielillä sekä pidettiin puheita. Sain läksiäislahjaksi kirjan ja tietysti kortin. Sitten syötiin ihanaa suklaakakkua ja juotiin suomalaista kahvia. Ja vaikka kuinka olin päättänyt, etten itke, niin kyllä väkisinkin silmäkulma vähän kostui. Onneksi ei tarvitse kuitenkaan ihan vielä lähteä, vaan saan viettää vielä yhden turistiviikon ja nauttia saapuvasta keväästä. Ainakin loppuviikoksi on luvattu oikein hyvää säätä ja lämpötilankin pitäisi pysytellä 20 asteen molemmin puolin. Huomenna saan viettää vapaapäivää ja suuntaamme vierainemme (myös Pirjolla on perhettä Suomesta käymässä) Galileaan.