Hui, ihan liian pitkään olinkin jo ollut Suomessa, joten huhtikuussa 2011 oli taas aika vaihtaa maisemaa muutamaksi viikoksi. Suuntana oli minulle vielä valloittamaton manner eli Afrikka ja Senegal. Reissu ei ollut tavallinen turistimatka, vaan olimme liikenteessä partiolaisten kehitysyhteistyöprojektin tiimoilta. Koska olen hiukan taas laiska, saatte lukea jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä. Tämä matkapäiväkirja on siis julkaistu aiemmin partiojulkaisu Täplässä (3/2011). Koska kyseessä oli lehtijutun rajoitettu tila, on paljon pitänyt seikkailuistamme karsia. Toivottavasti kuitenkin tavoitatte häivähdyksen kokemaani ihanaa ja erilaista Afrikkaa!
11.4.2011
klo 04.45 Lentokentällä. Ilmassa on väsymystä ja jännittynyttä hihitystä. 10 läppäriä, ruisleipää, lakkahilloa, salmiakkia ja muita tuliaisia on pakattu rinkkoihin. Ensimmäiseksi otamme suunnaksi Brysselin.
klo 22.07 Senegalissa. Kuuden tunnin odottelun jälkeen Brysselin lentokentällä päästiin viimein Dakarin koneeseen. Viisi ja puoli tuntia meni lähinnä nukkuessa ja lopulta olemme saapuneet Senegalin kuuman kosteaan ilmanalaan. Selvittelemme tällä hetkellä lentokentällä kadonneen teltan ja makuualustan arvoitusta. Onneksi leirinjohtaja Abdou on jo löytänyt meidät.
12.4.2011
Ensimmäinen yö moskiittoverkon alla takana! Eilen illalla ajettiin rämisevällä bussilla noin tunnin matkan päähän Rufisquen partiotalolle. Tänään saatiin nukkua matkaväsymystä pois ja tutustua paikallisiin partiolaisiin, jotka ovat siis kanssamme koko tämän kaksi viikkoa. Jakauduimme kahteen alaleiriin Gaindeen (Leijona) ja Sisuun. Tutustumisleikkejä suunnitellessa joku kaivoi rummut esiin ja sitten suunnittelu vaihtuikin tanssimiseksi ja limboamiseksi. This is Africa! Ruokailut ovat myös elämyksiä, sillä täällä syödään yhteisiltä lautasilta sormin. Tai ainakin paikalliset syövät, suomalaiset ovat vielä turvautuneet lusikoihin. Jokaisella suomalaisella on senegalilainen pari, jonka kanssa aina syödään. Iltapäivällä käytiin tutustumassa Atlanttiin, joka sijaitsee noin 50 metrin päässä partiotalon portilta, sekä muuhun kaupunkiin.
13.4.2011
Tänään pakattiin taas tuttu bussi heittämällä rinkat katolle ja lähdettiin kohti Mboroa. Mborossa sijaitsee myös yksi Woomal-keskuksista sekä vakituinen partiolaisten leirialue. Tällä hetkellä leirialue on huonossa kunnossa ja metsät ovat täynnä roskia. Tämän leirin yhtenä tarkoituksena on saada ideoita alueen kunnostamiseen ja jätehuoltoon. Me aloitimme konkreettisilla asioilla eli siivoamalla suihkut suorastaan hohtaviksi. Omaa viihtyvyyttä lisättiin myös riippumatoilla, joissa ollaan loikoiltu koko päivä.
14.4.2011
Tänään, kun olimme nauttineet tavallisen aamupalamme (patonkia, suklaalevitettä, hilloa ja sulatejuustoa), lähdimme kohti Creps-keskusta. Creps on tarkoitettu huono-osaisille lapsille ja toimii ikään kuin valmistavana kouluna, jota käydään yleensä vain vuosi. Lapset saattavat silti olla iältään 5-15 –vuotiaita. Vierailimme myös Mboron Woomal-keskuksessa, jossa tämänhetkinen vapaaehtoinen Susanna työskentelee. Tutustuimme myös leirialueen lähellä olevaan ammattikouluun. Sekä leirialue että ammattikoulu on aikoinaan perustettu yhteistyössä Luxemburgin partiolaisten kanssa. Illalla päästiin vähän kahlailemaan Atlanttiin ja makoilemaan rannalla. Pojat ja vähän tytötkin keskittyivät kahlaamisen sijaan kansallisurheiluun eli painiin ja kuten arvata saattaa, suomalaiset hävisivät joka matsin. Iltanuotiolla jokainen senegalilainen antoi omalle parilleen senegalilaisen nimen ja me suomalaiset suomalaisen nimen. Olen siis nyt Aminata ja parini Onni.
15.4.2011
Tänään päästiin värjäämään paitoja afrikkalaiseen tapaan mehiläisvahalla sekä solmuvärjäyksellä. Väriaine saatiin kola-pähkinöistä. Itse pähkinät olivat punaisia, mutta paitojen lopullinen väri oli oranssinruskea. Paitoja on tarkoitus käyttää päätösseremoniassa. Lounaan jälkeen jatkettiin edelleen luonnonmateriaaleilla ja tehtiin erilaisia mehuja eli buyita apinanleipäpuusta ja bisapia hibiskuksesta. Illalla käytiin vielä lahjoituksena tuodulla Reilun kaupan jalkapallolla hurja futismatsi, jonka Gainde voitti, juhuu!
16.4.2011
”Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään---” Näin ihanasti laulaen meidät herättivät Anniina ja Krista Suomi-päivän aamuna. Tänään siis on päivä, jolloin kaikki tehtäisiin minuutilleen ajallaan. Ja niin oikeastaan tehtiinkin. Suomalaisen lipunnoston jälkeen leikittiin aamupäivä suomalaisia leikkejä ja lounaaksi oli riisipuuroa kanelin ja sokerin kera. Iltapäivällä tutustuttiin Suomeen pienten maistiaisten, esitteiden ja karttojen kanssa. Salmiakki ei saavuttanut suurta suosiota… Leiriolympialaisissa oli lajeina saappaanheittoa, eukonkantoa, tukkihumalaa ja köydenvetoa. Kun olimme täyttäneet mahamme karjalanpaistilla ja perunamuusilla, alkoi iltaohjelma nuotion ääressä sketseineen, lauluineen ja lettukesteineen. Suomi-päivä onnistui siis suunnitelmien mukaisesti, mutta on kuitenkin hiukan haikea fiilis, sillä tähän loppui varsinainen leiriaika Mborossa. Huomenna pakkaamme taas bussiin ja reissaamme ympäri maata loppuajan.
17.4.2011
”Me mennään Toubaan, tapaamaan Bambaa---”. Kun kaikki tavarat oli taas kerran köytetty bussin katolle, lähdettiin ajamaan kohti Diourbelia, jossa sijaitsee myös yksi Woomal-keskus. Siellä syötiin lounas ja aloitettiin muslimoituminen. Tämä hieno itse kehittämämme termi tarkoittaa siis hunnuttautumista. Koko vartalon peittämistä vaati iltapäivän kohteemme Touba. Touba on Senegalin pyhä kaupunki, jossa on maan suurin moskeija. Siellä on aikoinaan suuri sheikki Amadou Bamba perustanut veljeskunnan, joka on kasvanut todella laajaksi. Bamban kuvia onkin nähtävissä ympäri maata niin torikojuissa kuin bussien seinilläkin. Toubassa oli suorastaan pyhiinvaellusmeininki ja väkeä riitti. Saimme kierroksen sekä suuressa moskeijassa että sheikin talossa. Väiskitettyämme oppaamme jatkoimme matkaa vielä Fimelaan, joka sekin on yksi Woomalin keskuspaikoista.
18.4.2011
Fimela sijaitsee sisämaassa ja sen huomasi heti lämpötilassa, sillä hiki virtasi tänään vielä enemmän kuin Mborossa. Tänään kävimme kouluvierailulla kahdessa koulussa. Jokainen meni parinsa kanssa yhteen luokkaan ja kertoi lyhyesti Woomal-projektista sekä lahjoitti Woomal-julisteen. Luokkavierailujen jälkeen istutimme vielä jokainen oman puumme koulun pihalle. Kävimme myös kulttuurikeskuksessa sekä vierailulla kyläpäällikön luona. Iltapäivällä saimme rentoutua, kun lähdimme isoilla veneillä ensin sellaiselle unelmarannalle uimaan ja ottamaan aurinkoa sekä katsomaan lintusaaria. Illalla nautimme perinteisestä afrikkalaisesta illasta, jonka kylän naiset olivat meille järjestäneet. Jokaisella afrikkalaisella näyttää ihan oikeasti olevan rytmi veressä, sen nämä rouvat todistivat!
19.4.2011
Tänään oli taas matkustuspäivä ja näytimme, että kyllä suomalaisistakin ääntä lähtee, kun lauloimme antaumuksella suomipoppia koko bussimatkan. Matkasimme siis takaisin Mboroon, jossa vietämme kaksi yötä. Matkalla pysähdyimme tarkastelemaan sairaalaa, joka on edellisen SP:n Senegalin projektin eli Wergujaramin aikaansaannosta 90-luvun alussa. Mborossa vietimme rennon loppupäivän pyykäten ja shoppaillen. Löysin ihania afrikkalaisia kankaita yhteensä hintaan 6 euroa.
20.4.2011
Tänään oli palvelupäivä. Autoimme taimitarhalla ja osa meistä keräsi roskia. Ei ole vaikea huomata, että Senegalissa on jäteongelmia, sillä kaikki teiden varret ovat täynnä roskia. Täällä siis riittäisi urakkaa useammaksikin leiriksi. Illalla meillä oli iltanuotio senegalilaisten partiolaisten tapaan, joka sisälsi tuttuun tapaan paljon rummutusta, tanssia ja laulua.
21.4.2011
Kiertolaiselämä jatkui tänään, sillä lähdimme aamusta ajamaan kohti pohjoista ja St Louisia. Tällä kertaa majoituimme koululla, jossa pääsi sänkyyn nukkumaan monen telttayön jälkeen. St Louisissa käytiin myös kouluvierailulla. Käytiin taas puhumassa luokissa ja viemässä julisteet. Illalla pidettiin suomalais-senegalilainen leikki-ilta.
22.4.2011
Tänään lähdettiin taas veneilemään. Kävimme lintusaarilla sekä ihanalla, mutta erittäin tuulisella rannalla, jossa eväspatonkeihin lensi hiekkaa koko ajan. Onnistuin myös nukahtamaan aurinkoon ja polttamaan selän, takareidet ja pohkeet, auts. Illan ohjelmaksi oli ilmoitettu musiikki-ilta ja ajateltiin, että taas rummutetaan ja lauletaan, mutta se paljastuikin perinteiseksi leiridiskoksi diskovaloineen ja dj:neen. Huomenna on herätys jo kuudelta, mutta se ei haitannut jamittelua.
23.4.2011
Tänään oli vuorossa ehkä reissun jännittävin asia, nimittäin vierailut paikallisten perheisiin. Noin puolet senegalilaisista on kotoisin Dakarista tai ihan sen läheltä ja heistä jokainen otti mukaan oman parinsa. Minun parini on kotoisin muualta, mutta me pääsimme Jennin sekä Jennin parin Elhadjin mukaan hänen kotiinsa. Saimme kokea perheen vieraanvaraisuuden ja lisäksi Elhadji vei meidät partiokokoukseen ja saarelle, jossa otettiin aurinkoa ja leikittiin Elhadjin suloisen siskontytön kanssa hiekkaleikkejä. Kun viimein palasimme iltahämärissä Rufisquen partiotalolle, oli kaikilla mahtavia ja täysin erilaisia tarinoita kerrottavanaan.
24.4.2011
Turistipäivä! Käytiin katsomassa vuosi sitten pystytettyä valtaisaa monumenttia, joka kuvaa Afrikan renessanssia ja hakkaa kuulemma koollaan Vapaudenpatsaan. Patsas on rakennettu Pohjois-Koreassa vaatimattomaan 20 miljoonan euron hintaan. Patsaan ihastelun jälkeen lähdettiin Goren saarelle, joka myös Orjasaarena tunnetaan. Afrikan läntisimpänä pisteenä saari toimi usean sadan vuoden ajan orjien lähtösatamana ja orjakaupan keskuksena. Tämä vierailu veti hiljaiseksi yhden jos toisenkin. Itse saari oli kuitenkin todella kaunis, vaikkakin turistien kansoittama.
25.5.2011
Viimeinen päivä. Tunnelma on haikea. Eilisen illan fiiliskierros sai jo aika monen kyynelehtimään eikä niiltä ole tänäänkään vältytty. Mahtavat kaksi viikkoa takana ja tuntuu hassulta lähteä nyt, kun vasta on kunnolla tutustunut kaikkiin. Päätösseremoniassa ojensimme Suomessa kerätyt 10 läppäriä lahjoitettavaksi eteenpäin Woomal-keskuksiin ja muualle, missä niille on tarvetta. Sitten pakattiin viimeiset tavarat rinkkoihin ja bussin katolle. Koko senegalilaisten joukko tuli saattamaan meitä lentokentälle, jossa halattiin ja itkettiin vielä lähtöitkut. Sitten alkoi pitkä matka kohti koti-Suomea.
26.4.2011
Brysselissä täydennettiin vielä tuliaisvarastoja ja lyhennettiin univelkoja. 14 tunnin matkustamisesta väsyneinä, mutta onnellisina saavuimme tiistai-iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tässä vaiheessa voi vain sanoa: Dieureudieuf! Merci! Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti